Olen ollut mukana Kesäduuni Uudellamaalla 2013 -kampanjassa, joka haastaa uusmaalaisia työnantajia tarjoamaan kesätyötä nuorille. Roolini kampanjassa on ollut nuorten ryhmän vetäminen. Nuorten ryhmän ajatuksena on antaa nuorille mahdollisuus käyttää omaa ääntään ja osallistua talkoisiin. Ryhmän ikähaarukka on 13-20 ja Uusimaa on laajasti edustettuna.

Tapasimme reilun 20 hengen porukalla säännöllisesti syksyn 2012 aikana ja viime talven aikana toteutimme erilaisia tapahtumia. Yksi talven voimannäytöistä oli kiertää nuorten kanssa yhteensä 16 koulussa tsemppaamassa nuoria työnhakuun ja yrityksiä nuorten palkkaamiseen. Nuoret sopivat ja organisoivat vierailut ja he ovat paikalla kertomassa, mitä ensimmäinen työpaikka heille merkitsee. Kouluvierailujen lisäksi nuoret ovat järjestäneet vuoden aikana myös yritysvierailuita oman kuntansa alueella, jolla luodaan kontakteja paikallisiin toimijoihin ja haastetaan yritykset vuoropuheluun nuorten kanssa.

Kesäduuni Uudellamaalla 2013 -kampanja oli loistava esimerkki siitä, mitä nuoret saavat aikaiseksi kun heille annetaan mahdollisuus toteuttaa itseään koskevaa toimintaa omista lähtökohdista käsin.
Hyvien esimerkkien ja kampanjoiden lisäksi nuorten ääni tulisi saada kuulumaan pysyvämmin. Tässä hienoa työtä ovat tehneet ympäri Suomea toimivat nuorisovaltuustot. Valtakunnallisen ja paikallisen nuorisovaltuustotoiminnan lisäksi kaikessa päätöksenteossa tulisi arvioida päätöksenteon vaikutukset nuoriin. On myös muistettava, että valtaosa nuorista ei toimi virallisten päätöksentekoelinten kautta ja nuorten kuuleminen ja heidän vaikutuskeinojen vahvistaminen ei saa rajautua pelkästään nuorisovaltuustoihin.

Yksi hyvä tapa tarkastella nuorten hyvinvointia on miettiä kunnissa tehtävää nuorisotyötä ja sen tavoitteita. Voisimmeko perinteisen nuorisotyön näkökulmaa uudistamalla tavoittaa myös uusia nuoria ja luoda lisää osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta? Esimerkiksi Vantaalla nuorisotyötä päätettiinkin katsoa vanhustyönä. Tämä näkökulmanvaihdos poiki ”Kultainen nuoruus”-musikaalin, jonka toteuttivat yhteistoimin paikallisen nuorisotalon nuoret ja läheisen palvelutalon asukkaat. Lavalla nähtyjen esiintyjien ikähaarukka vaihteli 16-vuotiaasta aina 94-vuotiaaseen.

Projekti toi valtavasti merkityksellisyyttä puolin ja toisin. Vanha kokemus, viisaus ja tarinat tulivat kuulluksi. Samalla uudet äänet, haasteet ja näkökulmat saivat ponnahduslaudan kohti tulevaisuutta. Osa projektin nuorista päätti hakeutua opiskelemaan hoitoalaa ja osa löysi taiteen.

Yksi maahanmuuttajataustainen nuori löysi vihdoin kaipaamansa sillan oman ensimmäisen kulttuurinsa ja suomalaisen kulttuurin välille: vanhusten arvostus ja heidän osallisuutensa yhteiskunnan arjessa. Asia, joka oli hänelle omasta kulttuurista tuttu, mutta Suomessa se oli näyttäytynyt vahvasti poissaolollaan

Suomessa on valtavasti potentiaalia lisätä eri sukupolvien välistä vuorovaikutusta. Esimerkiksi hoitoalan henkilöstöstä nousee jatkuvasti puheenvuoroja, joissa ollaan harmissaan siitä, että yhteiskunta ei osoita riittävästi arvostusta raskasta ja vaativaa hoitotyötä kohtaan. Tämä on erittäin ymmärrettävää.

Olen itse mukana kulttuurisen vanhustyön hankkeessa, jossa on mukana Helsinki, Lahti ja Jyväskylä. Hankkeen kautta on jo nyt saatu hyviä tuloksia, kun eri kulttuurialan toimijoita on koulutettu osaksi vanhustyötä joko lähihoitajakoulutuksen kautta tai viemällä kulttuuripalveluita vanhusten palvelutaloihin sekä koteihin.

Kokeiluhankkeissa on kautta linjan tullut esille, että kulttuurin ja taiteen tuominen osastoille on tuonut lisää hoivaa ja läsnäoloa vanhuksille sekä helpottanut vanhusten kanssa työskentelevien ihmisten työtä ja tuonut siihen uusia välineitä. Tällä on suora yhteys myös työssä jaksamiseen. Kulttuurinen vanhustyö on omiaan myös lisäämään alan houkuttelevuutta. Kulttuurinen vanhustyö on vain yksi esimerkki sellaisesta laadullisesta tuesta vanhustyölle, jolla voidaan tukea vanhusten omaa kykyä toimia sekä pysyä vireinä.

Voitaisiinko nuorisotakuun puitteissa ja esimerkiksi siviilipalvelusjärjestelmää kehittämällä tukea eri ikäpolvien kohtaamista, työllisyyttä ja itseilmaisua. Esimerkiksi vanhustyön puolella riittää avustavaa työtä lähes rajattomasti. Sen ohella nuorille voitaisiin tarjota yhä enemmän mahdollisuuksia toteuttaa kulttuuri-, liikunta- ja vuorovaikutusosaamista vanhusten kanssa. Olennaista on tuoda eri ikäpolvia ja erilaisia ihmisiä yhteen kunnallisten monipalvelupisteiden kautta, jossa palvellaan yhdessä ja erikseen niin vammaisia, vanhuksia kuin myös nuoria.

Eri ikäpolvien ja ihmisryhmien välistä vuorovaikutusta tuetaan parhaiten luomalla kohtaamisille mahdollisimmat hyvät edellytykset jo peruskoulussa. Sen vuoksi olen puhunut paljon draamakasvatuksen puolesta.

Olen kiertänyt yli kahdessasadassa peruskoulussa ympäri Suomea sekä lukuisissa suomalaisissa yrityksissä kouluttajana, puhujana ja kansanedustajana. Yleisin kohtaamani ongelma, jonka kanssa kaikenikäiset ihmiset kamppailevat, on kykenemättömyys ilmaista itseään. Ihmisillä on valtavasti erilaisia lahjoja, taitoja, tietoa ja raakaa osaamista, mutta heillä ei ole riittäviä välineitä viestiä taidoistaan ja saada itsestään irti täyttä potentiaalia.

Nuoret ovat valtakunnallisesti eriarvoisessa asemassa vuorovaikutustaitojen suhteen. Tarvitsemme pysyvän ja kattavan oppiaineen, joka tarjoaa kaikille samat ilmaisun välineet. Ammattitaitoisen opettajan johdolla jokaisessa koulussa voidaan samalla rakentaa yhtymäkohtia muihin oppiaineisiin ja päästä huippuosaamisen, hyvinvoinnin ja itsetuntemuksen ytimeen.

Jani Toivola

Kansanedustaja