Elävien poliitikkojen iltana Porvoon Paahtimolla 23.1 keskusteltiin vesien ja kalojen suojelusta sekä Porvoonjoesta. Jokivarsi on osa Porvoon arvokasta kulttuurimaisemaa ja Porvoon vihreät ovat vuosia tehneet työtä joen hyvän tilan puolesta.
Yksi iso fosforin ja typen kuormittaja on Lahden jätevedenpuhdistuslaitos. Erityisesti tulvien aikaan laitos ylikuormittuu ja silloin jopa puhdistamatonta jätevettä on päätynyt Porvoonjokeen. Kunnollinen hulevesisuunnitelma tarvitaan ylijuoksutusten lopettamiseksi. Ja jos useampi meistä vaihtaisi vesiklosetin kuivakäymälään, sekin parantaisi vesien tilaa.
Toiseksi maatalouden ravinnepäästöt kuormittavat Suomenlahtea. Maatalouspolitiikan uudistus ja suojavyöhykkeet puhuttivat myös Paahtimolla. Kaltevalla pellolla kapea suojavyöhyke ei juuri estä ravinnevalumia, joten kaikki tehokkaimmat toimet on otettava käyttöön. Uudellamaalla käynnissä oleva Ravinteet hallintaan (Raha) –hanke on antanut hyviä tuloksia, kun ympäristökeskus ja viljelijät ovat yhteistyössä selvittäneet ja ottaneet käyttöön täsmätoimia ravinnepäästöjen vähentämiseksi. Esimerkiksi ravinteita sitovat aluskasvit ovat yksi vaihtoehto. Ravinteiden liikakäytöstä ylipäätään on päästävä ravinteiden tehokkaampaan kierrättämiseen.
Porvoonjoessa on yllättävän rikas kalasto. Joessa on tavattu kirjolohta, harjusta, haukea, salakkaa, turpaa, särkeä, kivennuoliaista, ahventa, kiiskeä, puronieriää, lohta, taimenta, pasuria ja madetta. Keskustelussa nousi esiin, että kaupunki on kiitettävästi rauhoittanut jokisuun alueita kalastukselta kalojen kutuaikaan. Huoli nousi kuitenkin siitä, että onko silloin järkevää sallia poistokalastusta, kun kaikki muu kalastus on kielletty. Jokisuulla rysään joutuu herkästi arvokalatkin, jopa kutevat emokalat.
Kalojen suojeluun liittyy myös suuri kalastuslain uudistus. Lausunnoilla oleva lakiluonnos tarvitsee parannusta. Lain henkenä on uhanalaisten kalojen suojelun parantaminen, mutta tämän pitäisi näkyä selvemmin myös lakipykälissä. Suomenlahden monet vaelluskalakannat ovat uhanalaisia. Yksi syy voi olla rehevöityminen, mutta selkeä syy on se, että ihmiset ovat peranneet ja muokanneet vaelluskaloille tärkeitä jokia. Energiantuotantoon jokia on padottu ja pieniä jokiuomia on siirretty ja laitettu putkeen rakentamisen tieltä. Vasta viime vuosina on havahduttu siihen, että peratut uomat on palautettava luonnontilaan ja kalojen kutuvaellusesteet poistettava. Tilaisuudessa olikin ilo kuulla, että Porvoonjokeen on rakennettu kalateitä vaelluskalojen nousun turvaamiseksi.
Rehevöitymisen ja vaellusesteiden lisäksi kolmas uhka arvokaloille on ylikalastus. Kalojen on annettava kasvaa kutumittaan, eikä kalakantoja pidä ylikalastaa kestävyysrajoille. Meritaimenen kalastusrajoituksia onkin tiukennettu Suomenlahdella, jossa valtion yleisellä vesialueella meritaimenen alamitta on 65 cm. Lisäksi tällä alueella saaliksi saadut rasvaevälliset eli luonnossa syntyneet taimenet on laskettava viipymättä takaisin veteen. Haasteena on saada sama rajoitus kaikille vesialueille. Tässä on yksi esimerkki, miksi kalastuslain uudistus on keskeinen ja lakiluonnosta korjattava paremmaksi.
Porvoon tilaisuudessa kuultiin myös, että Porvoonjoen veden tila on parantunut vuosien myötä suojelutyön ansiosta. Tästä on hyvää jatkaa työtä puhtaiden vesien puolesta.