Hallituksen nuiva linja herkän luonnon suojelulle näkyy jo kunta- ja maakuntatasollakin. Rantojen suojelua ei nähdä olennaisena: rantakaavoista saavat kunnat itse jatkossa päättää, eikä seudullinen ympäristöviranomainen. Maakuntakaavoja ei enää vahvisteta ympäristöministeriössä, vaan maakunnat saavat vapaammin muuttaa maita ja mantuja turpeennostoalueiksi tai poistaa seudullisia viheryhteyksiä.
Luonnontilaisten soiden osuus maamme soista on olemattoman pieni, sillä valtaosa soistamme on ojitettuja. Vapaasti ja luonnontilaisena virtaavia vesistöjä on todella vähän. Luonnontilaisen ja monimuotoisen metsän osuus kaikista Suomen metsistä on hälyttävän pieni, sillä valtaosa metsistämme on talousmetsiä.
Suojelun tasoa on onnistuttu parantamaan hankkimalla uusia suojelualueita muun muassa Etelä-Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden Metso-ohjelmalla. On vastuutonta, että hallitus leikkaa tästä vapaaehtoisen suojelun ohjelman määrärahasta yli puolet pois. Se vaarantaa laajojen yhtenäisten suojelualueiden toteuttamista ja kiihdyttää kuudetta sukupuuttoaaltoa.
Hallitus on leikannut tällä kaudella suhteellisesti eniten luonnonsuojelusta. Luonnonsuojelualueiden hankintarahoja on karsittu kahdella kolmanneksella, 35 miljoonaa euroa.
Suomen luontotyyppien suojelua pitää oleellisesti parantaa, sillä puolet Suomen eri luontotyypeistä on luokiteltu uhanalaisiksi. Siksi luonnonsuojelun määrärahoja pitää enemmänkin tuntuvasti lisätä kuin leikata. Moni eliölaji on vaarassa kadota sukupuuttoon. On keskeistä valmistella ja toteuttaa uhanalaisten lajien luonnonsuojelulain mukaisia suojeluohjelmia. Kun lajia suojellaan, suojellaan myös sen elinympäristöä.
Ympäristöministeri Ville Niinistön aikana käynnistettiin soiden suojeluohjelma. Suuren määrän soita luontoarvot selvitettiin ja arvokkaimmat helmet päätettiin suojella. Nykyhallitus on keskeyttänyt soiden suojelun täysin ja edistää sitä korkeintaan vapaaehtoisuuden pohjalta. Yksikin maanomistaja voi estää arvokkaan suon suojelun, vaikka suo pitää suojella kokonaisuutena sen ekologian ja vesitasapainon vuoksi. On hyvä muistaa, että enemmistö kansasta ja suuri osa maanomistajista haluaa suojella luontoa. Maanomistajat saavat myös hyvän korvauksen suojelusta. Mutta hallitushan tosiaan leikkasi vapaaehtoisenkin suojelun määrärahat pois!
Uudenmaan maakuntakaavaan oli jo ehditty merkitä arvokkaat suot suojelualueiksi SL. Mutta maakuntahallituksen kokouksessa 16.5 tapahtui katastrofi. Virkamiehet esittivät nykyhallituksen linjaan vedoten, että soiden suojelumerkinnät poistetaan Uudenmaan maakuntakaavasta! Myös muut arvokkaat luontokohteet (LUO), joita oli suurella vaivalla ja työllä inventoitu, haluttiin siirtää maakuntakaavasta pois ja liitteeksi. Kolmanneksi virkamiehet halusivat poistaa kaikki pienet alle 5 ha luontokohteet kartalta, vaikka niissä arvokkaita helmiä. Osa näistä pienistä kohteista on suojelualueina toki muissa kaavoissa, mutta osalla ei ollut muuta suojaa kuin maakuntakaava. Sanomattakin on selvää, että luontoarvojen osalta uusi kaava tulee olemaan heikompi kuin nykyinen. Ja kaavatyötä aloitettaessa oli nimenomaan tarkoitus tehdä viherkaava, joka osoittaa alueen seudullisen viherverkoston ja arvokkaan luonnon.
Me vihreät emme voineet tätä hyväksyä. Tein ao. esityksen maakuntahallituksen kokouksessa 16.5 Auli Herttuaisen (vas) tuella ja myös Kaarin Taipale (sd) äänesti esityksen puolesta.
Muutosesitys asiassa ”Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaava: ratkaisuperiaatteet kaavaehdotuksen merkittävimpiin muutostoimenpiteisiin”:
1. Valtakunnallisen suoselvityksen arvokkaat suot merkitään kaavaan SL –merkinnöillä. Tämä on linjassa valtakunnallisen soidensuojelutyöryhmän (2015) voimassa olevan linjauksen kanssa: ”Edistetään suoluonnon suojelua ja soiden muiden arvojen turvaamista maakuntakaavoituksella sekä kuntakaavoituksella ottaen huomioon toteutusresurssit ja maanomistajien näkemykset.” Vaihtoehtoisesti selvitetään uuden kaavamerkinnän S (suojeltu suo) käyttöönottoa.
2. Pienten SL-kohteiden (167 kpl) poisto perutaan ja ne osoitetaan kaavakartalla kohdemerkinnällä, muuten niillä ei olisi edes maakunnan turvaa. Pienikin lajistokeskittymäalue voi olla arvokas, jos sillä on paljon uhanalaisia lajeja tai harvinaisia uhanalaisia luontotyyppejä.
3. LUO kohteet esitetään kaavassa, jolloin vaihekaava täyttää asetetut tavoitteensa myös viherrakenteen kehittämisen osalta. Merkintä on luonteeltaan lähinnä informatiivinen ja sen oikeusvaikutukset edellyttävät lähinnä sitä, että jatkosuunnittelussa huomioidaan alueen merkitys maakunnallisesti merkittävänä luontoalueena.
Mutta maakuntahallituksen enemmistö jyräsi luonnon ja esitys hävisi äänestyksessä. Se tarkoittaa sitä, ettei todellakaan voi enää puhua sini-viherkaavasta, vaan metsien, vesien ja soiden suojelu heikkenee.
Olen tosi huolissani siitä, mihin tilaan Sipilän hallitus isänmaamme luontoa ajaa. Uskon, että suomalaisten suuri enemmistö rakastaa metsiä ja soita. Vielä tulee aika, jolloin korjaamme vahinkoja.
Johanna Karimäki
Kirjoittaja on uusmaalainen vihreä kansanedustaja sekä maakuntahallituksen jäsen.