Eduskunnan syyskausi on taas pyörähtänyt käyntiin toden teolla valtionbudjettikäsittelyiden myötä. Hallitus jatkaa rankkoja leikkauksiaan. Kiky-sopimuksen maksajiksi joutuvat, eduskunnan tietotoimiston laskelmien mukaan, matalapalkkaisilla aloilla työskentelevät naiset ja siitä hyötyvät eniten hyvätuloiset. Me haluamme pysäyttää koulutusleikkaukset ja torjua subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksen. Ajamme inhimillistä talouspolitiikkaa, joka varmistaa, että tulevat sukupolvet voivat hyvin.
Sivistysvaliokunnan jäsenenä oma fokukseni on erityisesti koulutukseen, nuoriin sekä taiteeseen ja kulttuuriin liittyvissä asioissa. Syksyn osalta isoimmat haasteet liittyvät ammattikouluihin kohdistettaviin leikkauksiin. Reformi on mielestäni ehdottoman tervetullut ja näin olen myös kentältä ymmärtänyt, mutta mahdottoman tilanteesta tekee se, että uudistuksia lähestytään leikkaukset edellä. Tavoitteenamme täytyy edelleen olla pyrkimys kääntää hallituksen pää niin, että aloitamme kehitystyöstä ja se itsessään nostaa esiin myös paikkoja, joissa on mahdollista löytää kustannustehokkaampia tapoja toimia.
Vuoden alusta kaikilla oppilaitoksilla tulee lain velvoittamana olla oma yhdenvertaisuus-ja tasa-arvosuunnitelma. Tämän laadintaan on tärkeää osallistaa myös nuoret. Jatkan omalta osaltani kouluissa kiertämistä. Tärkeimpinä teemoina juuri yhdenvertaisuus. Jokaisen oikeus omaan tarinaan. Tarve puhumiselle on valtava.
Viime viikolla vierailin Metsäkylän ala-asteella 2. luokkalaisen Manuelin kutsumana. Hänellä itsellään on adoptiotausta. Manuel oli kuullut minun puhuvan toisessa tilaisuudessa ja ajatellut sen jälkeen, että viestini olisi arvokas myös kaikille hänen kavereilleen. Manuelin rohkeus ja halu tukea muita johdatteli meidät arvokkaan keskustelun äärelle ihmisenä olemisesta.
Toissa viikon kyselytunnilla puhuimme poliittisesta väkivallasta sekä rasismista. Se on tärkeä aihe, josta käymme aivan liian vähän poliittista keskustelua. Hallitus teki hyvin suoraselkäisiä lupauksia äärioikeiston kieltämiseksi. Tästä olen äärimmäisen tyytyväinen. Rasismista puhuttaessa on kieltävän lainsäädännön lisäksi tärkeä tarkastella myös rakenteita, jotka luovat tai ylläpitävät rasismia ja syrjintää. Tämä on tällä hetkellä ilmeisintä hallituksen maahanmuuttopolitiikassa. Toivon hartaasti, että keskustelu tästä vain syvenee ja juurruttaa yhteiskuntaan toivoa rauhasta ja yhdenvertaisuudesta.
Kulttuurin ja taiteen osalta toivon myös meiltä vahvempia avauksia taiteen ja kulttuurin merkityksestä yhteiskunnassa. Meidän tulee turvata taiteen vapaus ja se, että taide olisi kaikkien ulottuvilla. Tässä ajassa taiteen riippumattomuuden merkitys korostuu entisestään, sekä taiteen kyky näyttää, herättää, kysyä ja antaa ääni.
Hyvää syksyn jakoa kaikille. Voimia ja valoa arvokkaaseen työhönne.
Jani Toivola