Kuva: Paula Maria Virta
Tuleva viikko tuo tullessaan valtakunnallisen demokratiapäivän sekä köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen päivän, joten nyt jos koskaan on hyvä hetki kartoittaa nyky-yhteiskuntamme tilaa. Pian satavuotiaan Suomen mollaaminen tuntuu kurjalta, mutta kai se on sanottava suoraan. Hyvinvoivan demokraattisen yhteiskunnan peruspilarit eli yhdenvertaisuus, yhtenäiset ihmisoikeudet ja tasa-arvo, eivät toteudu Suomessa.
Muutamia esimerkkejä syrjivästä Suomesta ovat systemaattinen naisiin kohdistuva väkivalta, rasistinen väkivallan ilmapiiri ja vihapuheen hiljainen hyväksyntä. Tasa-arvovaltuutetun toimistoa uhkaa lakkauttaminen, ja lasten varhaiskasvatuksesta karsitaan. Translakimme raahaa valovuosia perässä yleismaailmallisesta ihmisoikeusjulistuksesta. Rodullistetut ihmiset kohtaavat moninkertaista syrjintää arjessa ja työelämässä, sekä fetishointia populaarikulttuurissa. Euroopan ainoan alkuperäiskansan, saamelaisten, perusoikeudet takaavan ILO 169:n ratifiointia vetkutellaan. Myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimuksen vuosia kestänyt ratifiointi kertoo päättäjiemme arvomaailmasta. Kehitysyhteistyöstä leikkaaminen lisää globaalia epätasa-arvoa, riistäen miljoonilta mahdollisuuden turvaan ja tulevaisuuteen.
Hengästyttää. Nyt jos koskaan, on itsetutkiskelun hetki. Mitä odotamme demokratialta? Mitä odotamme edustajiltamme?
Yhteiskunnan rakenteiden tulee palvella jokaista yksilöä ja yhteisöä, ei vain etuoikeutettuihin ihmisryhmiin kuuluvia. Ei ole kuitenkaan annettua, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet ja taidot saada ääntänsä kuuluviin. Päätöstentekijöiden moninaisuus edistää tutkitusti rauhaa ja hyvinvointiyhteiskuntaa. Kuitenkin juurtuneet sosiaaliset ja rakenteelliset tekijät estävät tiettyjen ihmisten osallistumisen. Kuntavaalien alla peräänkuulutan siis enemmän kiinnostusta monipuolisemman demokratian edistämiseksi.
Ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolustaminen eivät ole ääripäitä, vaan nimenomaan pilareita, jotka kannattelevat elinvoimaista ja tulevaisuuteen orientoitunutta demokratiaa. Uusmaalainen kansanedustajamme Jani Toivola on etunenässä ajanut yhdenvertaista ja syrjinnästä vapaata yhteiskuntaa. Tarvitsemme lisää Janin kaltaisia rohkeita edelläkävijöitä. Tarvitsemme verkostoja, tukiryhmiä ja mentoreita. Tarvitsemme koulutusta, joka kasvattaa meistä yhdenvertaisia ja empaattisia.
Se, miten kohtelemme niitä, joilla ei esteiden takia ole samoja ponnahduslautoja äänensä esiin saamisessa, määrittää demokratiamme laadun. Teemmekö aktiivisesti töitä yhdenvertaisuuden edistämiseksi? Kuuntelemmeko ja annammeko vähemmistöille vuoron puhua ja vaikuttaa?
Osallisuuden takaaminen ja rakenteellisten syrjinnän esteiden purkaminen ovat vastuullamme. Niin kuntatasolla, eduskunnassa kuin arjessammekin. Edetään siis kohtaamisen, kuuntelemisen ja kiitollisuuden kautta. Demokratia kuuluu meille kaikille.
Annika Ojala
Kirjoittaja on Uudenmaan Vihreiden harjoittelija