1622061_740988636007914_624308621344645359_nSuomessa ja erityisesti tiheästi asutulla Uudellamaalla on alkanut herättää kasvavaa huolta se, että kenen tahansa välittömään läheisyyteen saattaa nousta kivilouhimo.

Syytä huoleen onkin, koska louhimoihin liittyvä lainsäädäntö, lupakäsittelyt, kaavoitus, valvontakäytännöt ja toimintatavat eivät tällä hetkellä turvaa asukkaiden ja ympäristön oikeuksia edes välttävästi. Kivilouhimoiden lähellä asuvat joutuvat kärsimään jatkuvista melu-, pöly- ja tärinähaitoista sekä ympäristön, mm. kaivovesien, pilaantumisesta.

Vaikka kyseessä on raskas teollisuus, louhimoita saa perustaa esimerkiksi maa- ja metsätalousmaaksi kaavoitetuille alueille, ja suojaetäisyydet asutukseen ovat nykyisin käytössä olevilla työmenetelmillä aivan liian lyhyet.

Jatkuvalla ympäristömelulla on tutkitusti terveydellisiä vaikutuksia, joita ei vieläkään oteta riittävän vakavasti, hienojakoinen louhimopöly tunkeutuu keuhkorakkuloihin aiheuttaen vakavia ongelmia vuosien päästä, ja räjäytysten aiheuttama tärinä vahingoittaa lähiasukkaiden kiinteistöjä. Toiminnan takia kiinteistöjen arvo myös laskee käytännössä olemattomaksi, koska kukaan ei myynnin tullessa ajankohtaiseksi osta kiinteistöä kivilouhimon vierestä.

Asukkaiden asema

Olen vuodesta 2009 saakka toiminut ympäristön ja asukkaiden oikeuksien puolesta erityisesti kantatien 51 varrella Siuntion Pikkalassa sijaitsevaan kivilouhimoon liittyvissä asioissa. Tänä aikana olen saanut yhteydenottoja lukuisilta louhimotoiminnasta kärsiviltä asukkailta ympäri Suomen ja joutunut toteamaan, että asukkailla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia puolustaa oikeuksiaan suuria louhimoyrityksiä, niiden kanssa kytköksissä olevia konsulttiyhtiöitä ja näiden kokeneita lakimiehiä vastaan.

Asukkaiden kohtelu on monissa tapauksissa myös viranomaisten taholta ollut aivan pöyristyttävää. Pikkalan tapauksessa eduskunnan oikeusasiamies ottikin keväällä 2015 tutkittavakseen kunnan ympäristövalvonnan toimet louhimon valvontaan ja asukkaiden kohteluun liittyvissä asioissa.

Selvitykset, mittaukset, lausunnot – sama konsultti asialla

Suuri epäkohta on se, että melu-, pöly- ja tärinävalvonnassa ei prosessin missään vaiheessa käytetä new-piktochart_550_b630e1b70225a027fec04eef2f4285417523bf80puolueettomia asiantuntijoita, vaan louhimoyrittäjän itselleen palkkaama konsultti tekee sekä ennakkoselvitykset (melu- ja ympäristöselvitykset, perustusten ja kaivojen katselmoinnit) että toiminnan aikaiset valvontamittaukset.

Jos asukkaat toteavat melurajojen ylittyvän tai raportoivat talovaurioista, kunta ei teetä puolueettomia mittauksia, vaan ottaa yhteyttä toiminnanharjoittajaan, ja paikalle pölähtää taas sama konsultti antamaan lausuntoa. Lisäksi konsultti toimii usein luvanhaltijan lakimiehenä lupien oikeuskäsittelyissä, ja luvanhaltija käyttää konsulttia vahingonkorvausoikeudenkäyntien todistajana.

Kun näiden konsulttien usein räikeästi tarkoitushakuisten selvitysten ja mittausten tuloksista sitten laaditaan tilastoja, saadaan paperilla näyttämään siltä, ettei louhimoista ole mitään haittaa. Kaikki tämä johtaa siihen, että louhimolupia myönnetään jatkuvasti liian lähelle asutusta, eikä toimintaa sitten luonnollisestikaan saada pysymään lupamääräysten puitteissa.

Käytäntö on asukkaiden oikeusturvan kannalta täysin kestämätön.

Kuuntele louhimomelua tästä linkistä.

 

Räjäytykset ja tärinävauriot

Räjäytyksiin liittyvät asiat sivuutetaan yhä uudestaan uusien louhimoprojektien käynnistyessä.

Vastuukysymykset räjäytysten osalta ovat viranomaiskoneistossa työskenteleville itselleenkin erittäin epäselvät, minkä huomaa helposti yrittäessään selvittää niihin liittyviä asioita. Viranomaiset siirtävät asiaa toisilleen, kunnes koko kierros on käyty, eikä kukaan edelleenkään ole ottanut kantaa itse ongelmaan.

Korvausten hakeminen mahdollisista kiinteistön räjäytysvaurioista on asukkaan ja louhinta- tai rakennusyrityksen välinen siviilioikeusasia. Kunnalla tai ympäristö- ja maa-ainesluvat myöntäneillä valvontaviranomaisilla ei ole velvollisuutta ottaa minkäänlaista kantaa räjäytysten aiheuttamiin vaurioihin, eikä edes valvoa louhinnassa käytettyjä panoskokoja. Näin ollen asukas jää tilanteessa täysin yksin, ja ainoa keino on palkata itselleen lakimies.

Koska räjähdemäärien käyttöä ei ole valvonut kukaan, ei myöskään voida varmasti tietää, kuinka suuria määriä räjähdettä on missäkin räjäytyksessä käytetty. Lisäksi räjäytysvauriot, kuten pudonneet kaakelit, seinien halkeamat tai pilaantuneet kaivovedet selitetään konsulttien toimesta aina johtuvaksi jostain muusta kuin räjäytyksistä. Tiedossani ei ole yhtään tapausta, jossa räjäytyksen tekijä olisi myöntänyt korvausvastuunsa asukkaan valittaessa kiinteistövaurioista. Näin siitä huolimatta, että yhteys on ilmiselvä, ja toiminta on ns. ankaran vastuun alaista toimintaa, jossa pelkkä todennäköisyys vaurion aiheuttamisesta riittää korvausvastuun syntymiseen. Toimijat kuitenkin ilmeisesti luottavat siihen, ettei yksittäisellä asukkaalla ole varaa eikä jaksamista lähteä perimään saataviaan oikeusteitse.

Lähes kaikki vauriotapaukset jäävät näin ollen yleensä virallisesti dokumentoimatta, joten louhimoyritykset voivat kaikissa sopivissa yhteyksissä väittää, ettei toiminta aiheuta kiinteistövaurioita.

Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon ranta-alueiden tilanne

Louhimoita nousee jatkuvasti haja-asutusalueille pahaa-aavistamattomien ihmisten naapuriin. Varsinkin jo nyt liian tiheästi asutulla eteläisellä Uudellamaalla tämä on suuri ongelma.

Kirkkonummen ja Siuntion raja-alueilla kantatien 51 tuntumassa toimii parhaillaan kaksi kivilouhimoa. Toinen sijaitsee Pikkalassa, jossa tuhottiin valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu kallio, ja lupakäsittelyssä ja edelleen toiminnan valvonnassa on esiintynyt toistuvasti laittomuuksia. Toinen saman toiminnanharjoittajan louhimo on Kantvikissa, jossa louhiminen aloitettiin ilman asianmukaisia maa-aines- ja ympäristölupia, jotka ELY-keskus sittemmin määräsi Kirkkonummen kunnan vaatimaan toiminnanharjoittajalta.

Kirkkonummen Vuohimäkeen on tulossa kolme louhimoa lisää alueelle, jolla sijaitsee mm. tärkeä viheryhteys. Kaikilla viidellä louhimolla on yhteisvaikutuksia niiden keskelle jäävien asuinalueiden asuinolosuhteisiin melun, pölyn ja tärinän muodossa, mutta YVA-menettely on onnistuttu hankkeita sopivasti pilkkomalla välttämään. Vuohimäen louhimoiden yhteyteen on myönnetty ympäristölupa myös ampumaradalle. Kuudes kivilouhimo on toiminnassa kolme kilometriä Pikkalan louhimosta länteen Siuntion puolella.

Jos kaikki uudetkin suunnitellut louhimot käynnistyvät, lounaisen Kirkkonummen ja eteläisen Siuntion kauniin merenranta-alueen edellytykset viihtyisään asumiseen ovat pilalla. Täällä olisi kaikki mahdollisuudet korkeatasoiseen asumiseen ja kaikille avoimeen virkistystoimintaan luonnon lähellä, hyvien kulkuyhteyksien päässä kauniissa ja harvinaisissa merellisissä kallio- ja rantamaisemissa. Tiedossa olisi uusia asukkaita ja hyvät verotulot, mutta mitä kunnat tekevät? Kaavoittavat ja luvittavat koko rannikkoseudun kymmeniksi vuosiksi täyteen kivilouhimoita, joiden melu- ja tärinähaitat ulottuvat kilometrien päähän. Sama meno jatkuu Inkoon puolella, jossa aivan meren rantaan on tulossa valtava kivilouhimon laajennus. Tässä ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä.

Valtakunnallinen ongelma – Mikä neuvoksi?

  • Asukkaiden perusoikeuksien, kotirauhan ja omaisuuden turvaaminen edellyttää muutoksia lainsäädäntöön ja tiettyihin toimintatapoihin erilaisia suosituksia ja asetuksia valmisteltaessa. Tosiasia on, että kivilouhimot ja ihmiset eivät mahdu samoille alueille. Kuljetuskustannuksia tulee toki lisää, jos kiviainesta ajetaan kauempaa, mutta kaikkea ei voi saada. Ihmisten terveyden on aina oltava ensisijainen tavoite. Teollisuus on ihmistä varten, ei päinvastoin.
  • Louhimoita ja kaivoksia tulee saada perustaa vain maan alle, tai vaihtoehtoisesti murskaus ja rikotus tulee määrätä tapahtuvaksi paikalle rakennetussa tilapäisessä sisätilassa, joka estää melun ja pölyn kulkeutumisen. Näitä on jo käytössä erityisesti kaupungeissa tapahtuvassa louhinnassa. Mahdolliset avolouhokset tulee keskittää riittävän kauas asutuksesta (3-4 km) alueille, joilla jo ennestään on teollisuutta.
  • Kaavoitusmääräyksiä tulee muuttaa siten, ettei haittavaikutuksiltaan näin raskasta teollisuutta enää saisi harjoittaa maa- ja metsätalousmaaksi tai pienteollisuusalueeksi kaavoitetulla alueella, vaan alueen tulee olla kaavoitettu teollisuusalueeksi. Silloin ihmisillä on mahdollisuus valita asuinpaikkansa siten, ettei naapuriin yllättäen perusteta louhimoa tai kaivosta.
  • Lakeja, asetuksia ja määräyksiä valmistelevien työryhmien jäsenten esteellisyydet tulee ottaa huomioon, jotta valmistelun puolueettomuus ja avoimuus voidaan taata.
  • Melurajat on päivitettävä vastaamaan melun tutkittuja haittavaikutuksia.
  • Räjäytyksiin liittyvät asiat on saatava pakolliseksi osaksi ympäristölupakäsittelyä, niitä koskevat raja-arvot on selkiytettävä, ja räjäytyksistä on annettava oleelliset tiedot kaikille asianosaisille viranomaisille.
  • Louhimotoiminnan aiheuttamien omaisuusvahinkojen ja kiinteistöjen arvon alenemisen korvauskäytäntöjä tulee muuttaa siten, ettei yksittäisen asukkaan tarvitse lähteä kalliiseen oikeusprosessiin louhimoyritystä vastaan.
  • Valvontamittaukset on määrättävä puolueettoman tahon tehtäväksi, jotta ne ovat luotettavia, eivätkä tilastoitaessa johda väärin perustein tehtyyn lainsäädäntöön ja suositusetäisyyksiin.
  • Valvontaviranomaisten on puututtava lupamääräysten rikkomiseen tiukemmin, ja todelliset, yrityksille rahallisesti merkittävät sanktiot tulee ottaa käyttöön.
  • Louhimon tai kaivoksen toiminta on voitava määrätä keskeytettäväksi heti, jos huomataan, että lupien myöntämisperusteena olevat edellytykset eivät toteudu käytännössä, tai louhimon epäillään aiheuttavan terveys-, ympäristö- tai omaisuusvahinkoja.

Jos haluat lukea lisää erityisesti Pikkalan kivilouhimon edesottamuksista ja sen yhteydessä valtakunnallisella tasolla havaitsemistani epäkohdista niin laeissa, asetuksissa kuin viranomaisten toiminnassa, vieraile osoitteessa http://www.sonorian.fi/forum/index.php?topic=80.0.

Birgitta Johansson

Siuntion kunnanvaltuutettu,
Inkoon-Siuntion ympäristöyhdistyksen hallituksen jäsen,
Suomen luonnonsuojeluliiton luonnonsuojeluvaliokunnan varajäsen