Vuodesta 2008 jatkunut ura Uudenmaan Vihreiden toiminnanjohtajana saa tänään päätöksensä. Näyttöruudun himmetessä suuntaan tulevaan luottavaisin askelin.
Koska irtisanouduin omaehtoisesti jo lokakuun alussa (halusin olla mukana seuraajan rekryssä ja perehdyttämisessä), olen useaan kertaan saanut harjoitella vastausta kysymykseen, mitä nyt. Etsinyt haparoiden oikeita sanoja, kokenut tarvetta selittää, miten joku noin vaan irtisanoutuu vakituisesta oman alan työpaikasta.
Piirijärjestön toiminnanjohtajan työnkuva on täyteläinen. Runkona toimii valtakunnallinen vaalikalenteri sekä yhdistyksen vuodenkierto. Kun työ vuosi toisensa jälkeen pyörii tämän rungon ympärillä huomasin oman innostukseni palaneen vähiin. Jäljelle jäi rutiini. Koin, että on sekä minulle että piirille parasta, että vetäjä vaihtuu seuraavalle kierrokselle mentäessä. Koin vahvasti, että ennen seuraavaa kierrosta tarvitsen myös itse tauon.
Kiireiset vuodet vaaleja puskevana järjestötyöntekijänä ovat nyt merkintä elämän ansioluettelossa. Toivon, että merkintöjä tulee lisää. Että saisin tehdä työtä sellaisten asioiden puolesta, joihin uskon. Että voisin olla avuksi toisille ihmisille, lähimmilleni ja niille tärkeille asioille, joiden puolesta myös nykyisessä tehtävässä olen saanut tehdä töitä.
Teihin hyvät vihreät ystävät – niin, ystävät – on ollut kunnia tutustua vuosien mittaan. Toisiin paremmin, toisiin ohimennen. Teette vaikuttavan hyvää työtä niin monella eri tasolla. Ihailen jaksamistanne, uskoanne ja asiantuntemustanne. Toivottavasti polkumme vielä risteävät, monesti!
Vuosi 2017 ei tule päästämään vihreitä tekijöitä helpolla. Mittariin karttuu kilometrejä jo kunnallisvaaleihin tullessa, minkä jälkeen tuleekin jo renkaat sauhuten suunnata kohti maakuntavaaleja. Vaalityö ei kuitenkaan voi olla pelkkää työtä.
Piirihallitus. Olette vihreää kultaa. Herätätte minussa äidillisiä tunteita. Näin etenkin viime syyskokouksessa, jossa sain kuulla minulle Neon2:sen Kemiaa -kappaleesta uudelleen sanoitetun version. Kertosäe ohessa.
‘Mut hei ei se riitä,
et on mukavaa:
sen täytyy olla paljon parempaa.
Siinä täytyy olla rakkautta,
siinä täytyy olla unelmii,
vaalikahvia ja mainontaa,
juuri oikeeanlaista toimintaa,
sen täytyy joskus satuttaa
sen täytyy voida naurattaa
ei siitä muuten mitään tuliskaan
ilman oikeenlaista toimintaa.’
Vaalityön lisäksi me kaikki tarvitsemme unelmia ja ystävyyttä. Silläkin uhalla, että kuulostankin lähtöhöyryissäni jo kornilta, rakkautta.
Anu Heikkilä
Kirjoittaja oli Uudenmaan Vihreiden toiminnanjohtaja 4/2008-12/2016
P.S. Jos nyt yhden joulutoiveen saa pukille tässä välissä vinkata, niin oishan se siistiä, jos vaikka uusmaalaiset vihreät ehdokkaat löytyisivät sieltä puolueen ehdokasrekkarista aattoiltaan mennessä ;).
P.P.S. Pitäkää huolta toisistanne! Ja olkaa kilttejä Tuomakselle ja Annikalle!