Sirpa Hertell
Miten on mahdollista, että Oslossa ajoneuvoliikenteen määrä on pysynyt vuoden 2007 tasolla, vaikka Oslo on Euroopan voimakkaimmin kasvava kaupunki?
Oslon joukkoliikenteeseen kannattaa tutustua, jos joukkoliikenne on intohimo ja ruuhkien lisääntyminen Helsingin seudulla ärsyttää. Oslon joukkoliikenneyhtiö Ruter on asettanut tavoitteekseen vähentää ruuhkia, lisätä joukkoliikenteen suosiota, vähentää melua ja onnettomuuksia ja alentaa kasvihuonekaasupäästöjä. Kun asukasmäärä kasvaa kokoajan on myös moottoriajoneuvoilla tehdyillä matkoilla taipumus lisääntyä. Niin Oslossakin, mutta joukkoliikennematkat lisääntyvät, ei henkilöautoilla tehtävät matkat.
Oslossa otettiin käyttöön tiemaksut, tai tietullit, jo 25 vuotta sitten niukalla enemmistöllä, mutta nyt tiemaksuja kannattaa oslolaisista jo 70 %. Syy suosiolle on yksinkertainen, tietullirahoilla rakennetaan sujuvampaa ja suositumpaa joukkoliikennettä, joka vähentää koko seudun ajoneuvoliikenteen ruuhkaisuutta.
Päästöjen vähentämiseksi Oslossa suositaan sähkö- ja kaasubusseja ja käynnissä on myös vetybussikokeilu, joiden ansiosta hiilidioksidipäästöjä onkin onnistuttu vähentämään 10 %. Joukkoliikenteen käytöstä on haluttu tehdä Oslossa todella helppoa ja sujuvaa. Tasainen 10 minuutin vuoroväli, samat linjat ja yhtenäiset lipunhinnat kellon ympäri takaavat, että joukkoliikenteeseen tyytyväisten osuus on jo 64 %.
Oslossa panostetaan vahvasti mobiililippuun ja puhelimeen voi ladata myös kuukausilipun. Tähän kannattaisi Helsingin seudullakin siirtyä, eihän se estä nykyisen matkakortin käyttöä, mutta houkuttelisi uusia käyttäjiä kokeilemaan joukkoliikennettä. Helsingin seudulla on huomattu, että matkakortin käyttäjäksi kannattaa houkutella vaikka tarjoamalla ilmaista matkustusaikaa. Kun kortti on hankittu sitä myös käytetään. Luultavasti myös mobiililippu houkuttelisi ainakin uusia matkustajaryhmiä, kuten turisteja tai muita satunnaismatkaajia.
Minusta oli yllättävää, että Oslossa joukkoliikennettä ei markkinoida erityisesti ympäristöystävällisenä ekotekona, vaan järkevimpänä tapana liikkua paikasta toiseen. Se vetoaa selvästi oslolaisiin, jokainen haluaa liikkua järkevästi, mutta kaikki eivät tee valintojaan ensisijaisesti ympäristösyistä. On kyllä helppo olla samaa mieltä, että joukkoliikenne on ympäristöystävällisyyden lisäksi paras tapa matkustaa. Kun matkustin kolme päivää metroissa ja ratikoissa ja kokeilin myös lähiliikenteen laivaa, voi vain hämmästellä miten sujuvasti yhteydet pelasivat.
Hämmästyttävin kokemus on Holmenkollenille kulkeva metro, joka nousee Oslon keskustan jälkeen maanpinnalle ja kipuaa kohti talviurheilukeskusta. Sukset kainaloon ja metrolla Holmenkollenille hiihtämään tai laskettelemaan, helppoa ja houkuttelevaa näytti suksien määrästä päätellen olevan.
Kevyellä verkkoaidalla rajattu metrorata keskellä viehättävää pientaloaluetta ei varmasti vastaa tiiviin kaupunkirakenteen vaatimuksia. Helsingin seudulla ei kävellä tai ajeta autolla metroraiteiden yli, Oslossa se ei näyttänyt olevan ongelma. Virran voi katkaista metroradasta raiteiden ylityskohdasta, jolloin autot ja jalankulkijat pääsevät turvallisesti ylittämään raiteet.
Länsimetron jatkon rakentaminen Espoossa viivästyy valtion rahoituksen puuttuessa. Nyt on siis aikaa miettiä, minkälaista raideyhteyttä metron jatkoksi tarvitaan. Sitä ennen on meidän HSL:n hallituksessa päätettävä läntisen Espoon liityntäliikenteestä. Kaupungeilla on aikaan syyskuun loppuun asti antaa lausuntonsa, joten kannattaa lukea linjastosuunnitelma tarkkaan muuallakin kuin Espoossa. Vaikutukset ulottuvat Helsinkiin, Kirkkonummelle ja Kauniaisiin asti.
Suunnitelma löytyy osoitteesta
http://hsl01.hosting.documenta.fi/kokous/2014362-4-1.PDF
Sirpa Hertell
HSL:n hallituksen varapuheenjohtaja