Naisten terveyden katvealueet näkyviin – tunnistamisesta oikea-aikaiseen hoitoon
Naisten terveydessä on tunnistettu merkittävä terveysvaje, joka ilmenee sairauksien ja oireiden alitunnistamisena, diagnoosien viivästymisenä ja puutteellisena hoitona. Tutkimusten mukaan ongelmat eivät rajoitu naiserityisiin sairauksiin, kuten endometrioosiin, vaan sukupuolten välisiä eroja on havaittu myös molemmilla sukupuolilla esiintyvien sairauksien tunnistamisessa ja hoidossa. Esimerkiksi suomalaisissa tutkimuksissa on havaittu sukupuolten välisiä eroja sydäninfarktin hoidossa (1). Lisäksi Suomessa tehty kivunhoidon tutkimus on osoittanut, että terveydenhuollon ammattilaisten käsityksiin kivusta voi liittyä sukupuolittuneita stereotypioita ja oletuksia jopa lasten ja nuorten hoidossa (2).
Kyse on laajemmasta kansanterveydellisestä ja potilasturvallisuuteen liittyvästä ongelmasta, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia tyttöjen ja naisten terveyteen, toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Sairauksien viivästynyt tunnistaminen ja hoito voivat myös lisätä raskaampien ja kalliimpien hoitojen tarvetta. Ongelman ratkaiseminen edellyttää sekä naiserityisten sairauksien hoidon kehittämistä että mahdollisten sukupuolivinoumien tunnistamista muiden sairauksien diagnostiikassa ja hoidossa. Hyvinvointialueilla on keskeinen vastuu siitä, että oireet tunnistetaan ajoissa ja potilaat pääsevät oikea-aikaisesti tutkimuksiin ja vaikuttavaan hoitoon.
Naiserityisten sairauksien ja oireiden oikea-aikainen tunnistaminen ja hoito
Naisten terveyteen liittyvät tarpeet vaihtelevat elämän eri vaiheissa, ja niiden tunnistaminen edellyttää riittävää osaamista perusterveydenhuollossa ja neuvolapalveluissa. Voimakkaita kuukautiskipuja, runsaita vuotoja, vaikeaa raskauspahoinvointia, synnytyksen jälkeisiä oireita tai toimintakykyä heikentäviä vaihdevuosioireita ei tule pitää vaivoina, joita potilaan kuuluu vain kestää. Oireiden yleisyys tai niiden liittyminen luonnolliseen elämänvaiheeseen ei vähennä tutkimusten ja hoidon tarvetta.
Esimerkiksi endometrioosi, adenomyoosi, munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS), vulvodynia ja vaikea raskauspahoinvointi (hyperemeesi) voivat vaikuttaa merkittävästi terveyteen, arjessa selviytymiseen ja työkykyyn. Myös hedelmällisyyteen liittyvät ongelmat sekä raskauden ja synnytyksen jälkeiset fyysiset ja psyykkiset oireet edellyttävät asianmukaista arviointia, hoitoa ja tarvittaessa kuntoutusta.
Oikea-aikaisen tunnistamisen puutteet näkyvät myös gynekologisten syöpien kohdalla. Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry vuonna 2026 julkaiseman kyselyn mukaan lähes viidennes kyselyyn vastanneista munasarjasyöpäpotilaista ei saanut ensimmäisellä terveydenhuollon käynnillään apua oireisiinsa, ja joka kymmenes joutui ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon yli viisi kertaa päästäkseen tutkimuksiin. Myös suomalaisessa gynekologisten syöpien hoitopolkuja koskevassa tutkimuksessa on nostettu esiin oireiden pitkittyminen ennen erikoissairaanhoitoon lähettämistä. Havainnot korostavat varhaisen oireiden tunnistamisen ja sujuvan tutkimuksiin ohjautumisen merkitystä.
Keskeistä on, että oireet tunnistetaan mahdollisimman varhain, tarvittavat tutkimukset käynnistyvät oikea-aikaisesti ja potilas ohjautuu sujuvasti tarkoituksenmukaiseen hoitoon. Tämä edellyttää riittävää osaamista terveysasemilla ja neuvoloissa sekä toimivaa yhteistyötä erikoissairaanhoidon kanssa.
Sukupuolen huomioiminen oireiden arvioinnissa ja hoidossa
Naisten terveysvajeen kaventaminen ei kuitenkaan tarkoita ainoastaan naiserityisten sairauksien hoidon kehittämistä. Myös kaikilla sukupuolilla esiintyvien sairauksien oirekuvissa, riskitekijöissä ja hoidon tarpeissa voi olla eroja, jotka on tärkeää tunnistaa.
Hoidon tulee perustua tutkittuun tietoon ja potilaan yksilölliseen tilanteeseen. Sukupuoleen liittyvät oletukset eivät saa vaikuttaa siihen, kuinka vakavasti oireisiin suhtaudutaan, millaisia tutkimuksia tehdään tai miten potilas ohjataan jatkohoitoon. Tämä korostuu erityisesti kivun ja muiden vaikeasti arvioitavien oireiden kohdalla.
Sukupuolitietoisen hoidon tavoitteena ei ole kohdella kaikkia potilaita samalla tavalla, vaan tunnistaa erilaiset terveystarpeet ja varmistaa niiden mukainen yhdenvertainen hoito. Palveluissa on huomioitava myös sukupuolen moninaisuus.
Osaamisen vahvistaminen ja sujuvat hoitopolut
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on mahdollisuus edistää naisten terveyttä erityisesti vahvistamalla perusterveydenhuollon ja neuvolapalvelujen osaamista, yhtenäistämällä hoitokäytäntöjä sekä kehittämällä yhteistyötä HUSin erikoissairaanhoidon kanssa.
Tavoitteena tulee olla, ettei oireiden tunnistaminen tai asianmukaiseen hoitoon pääsy ole riippuvaista yksittäisen ammattilaisen erityisestä perehtyneisyydestä. Henkilöstön käytössä tulee olla riittävästi ajantasaista tietoa, selkeitä toimintamalleja ja mahdollisuuksia konsultoida erityisasiantuntijoita.
Hyvinvointialueella olisi perusteltua selvittää myös uusia tapoja vahvistaa erityisosaamista. Esimerkiksi vaikean raskauspahoinvoinnin tai vaihdevuosioireiden hoidossa voitaisiin arvioida keskitetyn asiantuntijaosaamisen, konsultaatiojärjestelyjen tai erityisesti perehtyneiden ammattilaisten verkostojen hyödyntämistä. Tarkoituksena olisi parantaa osaamisen saatavuutta koko hyvinvointialueella ilman, että jokaisen toimipisteen tarvitsee itse hallita kaikkia erityiskysymyksiä.
Potilaan näkökulmasta hoitopolun tulee olla selkeä ja jatkuva. Potilaan on tiedettävä, mistä apua saa, kuka vastaa hoidon etenemisestä ja miten toimitaan, jos oireet jatkuvat tai hoito ei tehoa. Hoitoon pääsyn ja jatkotutkimusten tulee toteutua yhdenvertaisesti riippumatta esimerkiksi tulotasosta, työterveyshuollon käytöstä, kielestä, vammaisuudesta tai elämäntilanteesta.
Edellä esitetyn perusteella esitämme, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialue:
- Arvioi naiserityisten sairauksien ja oireiden tunnistamisen ja hoidon nykytilan sekä keskeiset kehittämistarpeet.
Arvioinnissa tarkastellaan erityisesti endometrioosin, adenomyoosin, PCOS, vulvodynian, vaikean raskauspahoinvoinnin sekä vaihdevuosioireiden tunnistamista ja hoitoa. Lisäksi arvioidaan raskauden ja synnytyksen jälkeisten fyysisten ja psyykkisten oireiden sekä kuntoutustarpeiden huomioimista palveluissa. Tarkastelussa kiinnitetään huomiota oireiden tunnistamiseen, hoitoon pääsyn oikea-aikaisuuteen, hoidon jatkuvuuteen sekä mahdollisiin puutteisiin hoitokäytännöissä.
- Selvittää gynekologisten syöpien varhaisen tunnistamisen ja hoitopolkujen toimivuuden yhteistyössä HUSin kanssa.
Arvioidaan, miten gynekologisiin syöpiin viittaavat oireet tunnistetaan perusterveydenhuollossa, miten tarvittavat tutkimukset käynnistyvät ja miten potilaat ohjautuvat erikoissairaanhoitoon. Lisäksi selvitetään, seurataanko aikaa ensimmäisestä oireyhteydenotosta tutkimuksiin ja erikoissairaanhoitoon lähettämiseen sekä miten mahdollisia viiveitä tunnistetaan ja vähennetään.
- Vahvistaa henkilöstön osaamista naiserityisten sairauksien ja oireiden tunnistamisessa ja hoidossa.
Selvitetään henkilöstön täydennyskoulutuksen tarpeet ja varmistetaan, että perusterveydenhuollon ja neuvolapalvelujen käytössä on ajantasaiset hoitosuositukset, yhtenäiset toimintamallit ja riittävät konsultaatiomahdollisuudet. Erityistä huomiota kiinnitetään oireisiin ja sairauksiin, joiden tunnistaminen edellyttää erityisosaamista.
- Arvioi sukupuolten välisten erojen huomioimista myös muiden kuin naiserityisten sairauksien diagnostiikassa ja hoidossa.
Selvitetään, miten sukupuoleen liittyvät erot oirekuvissa ja riskitekijöissä sekä mahdolliset sukupuolittuneet oletukset huomioidaan potilaiden arvioinnissa ja hoidossa. Tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota kivun arviointiin sekä sydän- ja verisuonisairauksien varhaiseen tunnistamiseen. Lisäksi arvioidaan henkilöstön sukupuolitietoiseen hoitoon liittyviä koulutustarpeita ja mahdollisuuksia seurata sukupuolten välisiä eroja hoitoon pääsyssä ja hoitokäytännöissä.
- Kehittää naiserityisten sairauksien ja oireiden hoitopolkuja sekä erityisosaamisen saatavuutta.
Selvitetään, miten perusterveydenhuollon, neuvolapalvelujen, kuntoutuksen ja HUSin välistä yhteistyötä voidaan vahvistaa niin, että hoidon vastuut ja jatkohoitoon ohjautuminen ovat selkeitä. Lisäksi arvioidaan mahdollisuuksia hyödyntää keskitettyä erityisosaamista, konsultaatiojärjestelyjä tai erityisesti perehtyneiden ammattilaisten verkostoja esimerkiksi vaikean raskauspahoinvoinnin ja vaihdevuosioireiden hoidossa.
- Määrittelee arviointien perusteella tarvittavat kehittämistoimenpiteet ja niiden seurannan.
Havaittujen kehittämistarpeiden pohjalta määritellään konkreettiset toimenpiteet, vastuut ja aikataulut. Toimenpiteistä ja niiden etenemisestä raportoidaan aluevaltuustolle.
Lähteet:
- Kallström, A., Holopainen, I., Kambur, O., Perola, M., Salomaa, V., Havulinna, A. S., … & Sinisalo, J. (2024). Divergent trends in the incidence and mortality of acute myocardial ischaemic syndrome, especially in women. Evidence from Finland in 1996–2021. Annals of medicine, 56(1), 2424455.
- Alava, H., & Oikkonen, V. (2025). Hormones, culture and puberty: how clinicians (don’t) see gender in persistent pediatric pain. Social Science & Medicine, 118856.
- Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry:n selvitys: https://gysy.fi/wp-content/uploads/2026/06/GySy-munasarjasyopakyselyn-yhteenveto_8.5.2026.pdf