”Mitä tarkoittaa yhteiskunta?”, kysyi yhdeksäsluokkalainen. Olin aloittamassa ensimmäistä yhteiskuntaopin tuntia. Työskentelin syrjäytymisvaarassa olevien nuorten opettajana. Ryhdyimme pohtimaan kysymystä porukalla nuorison kanssa.
Syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tarkkaa määrää on vaikea arvioida ja luvut vaihtelevatkin 14 000:n ja 100 000:n välillä. Suuri vaihtelu johtuu siitä ettei syrjäytymisellä ole vakiintunutta määritelmää.
Syrjäytyminen on huono-osaisuuden kasaantumista ja ongelmien monimuotoutumista, joille usein heikko sosio-ekonominen tausta toimii kasvualustana. Syrjäytymistä ja väestön eriarvoistumista terveys- ja tuloerojen kasvaessa tulee ensisijaisesti torjua laadukkaalla yhteiskuntapolitiikalla. Haluan että tulevaisuuden Suomessa jokainen kokee osallisuutta.
Työtä nuorten syjäytymisen ehkäisemiseksi on tehty pitkään ja monipuolisesti. Apu ja ohjaus tulee järjestää yhden luukun periaatteella ja palvelut on nivottava yhteen tavoitteellisiksi kokonaisuuksiksi. Nuorten näkökulma pitää huomioida. Ennaltaehkäisevästi panostaminen perheisiin ja vanhemmuuden tukeminen on viisasta. On turvattava lastensuojelun riittävät ja välttämättömät resurssit. On tunnistettava syrjäyttävät rakenteet ja uudistettava ne pikimmiten.
Kannatettava ajatus on rakentaa perheiden, lasten ja nuorten palvelut integroiva palvelumalli, joka koordinoi kaikki 0-29 vuotiaiden ikäryhmän palvelut. Peruspalveluja vahvistamalla ongelmien syntymistä ennaltaehkäistään tehokkaammin ja edullisemmin. Malli edellyttää eri toimijoiden välistä sujuvaa yhteistyötä.
Palvelut ja rakenteet muuttuvat toimiviksi onnistuneen inhimillisen vuorovaikutuksen kautta. Nuorelle on kerrottava miten arvokas hän on yhä uudelleen ja uudelleen.
Tiia Lintula
Kirjoittaja on järvenpääläinen eduskuntavaaliehdokas