Joukkoliikenteen käyttäjien ja joukkoliikenteestä päättävien syystaivaan ylle on kertynyt turhan paljon synkkiä pilviä. Länsimetro ei lähtenyt liikkeelle, päästöttömiä ja hiljaisia sähköbusseja saatiin kokeiluun vasta muutama bussi eikä pisararata ole saamassa odotettua valtion rahoitusta. Liikennejärjestelmän uudistamishanke, LIJ ja siihen kuuluva kaarimallikin takkuaa ja vielä saadaan odottaa toinenkin vuosi, ennen kuin seutu- ja sisäiset liput vaihtuvat ABCD- vyöhykelippuihin.
Lipunhintojen korotusautomaatti toimii kuitenkin vuodesta toiseen, prosentti ja perustelut vain vaihtelevat. HSL:n vihreät vaativat keväällä, että kuntien on luovuttava infrakustannusten siirtämisestä lipunhintoihin, sillä kalliit raidehankkeet uhkaavat nostaa lipunhintoja aivan kohtuuttomasti. Juhlapuheissa kiitellään raideinvestointien lisäävän kaupunkien kilpailukykyä ja lisäävän asemanseutujen vetovoimaa. Samoissa juhlapuheissa unohdetaan kertoa, että jatkuvasti kallistuvat lipunhinnat uhkaavat viedä joukkoliikenteeltä asiakkaat ja metrosta matkustajat.
Vihreät ovat vaatineet kaupungin omistamien osakeyhtiöiden, kuten metroyhtiön hallitukselta avointa päätöksentekoa. Ei auta vaikka olen kaupunginvaltuuston ja HSL:n hallituksen varapuheenjohtaja, – en tiedä edelleenkään miksi metro ei lähtenyt liikkeelle 15.8 tai miksi se maksaa satoja miljoonia enemmän kuin budjetoitiin. Pöytäkirjoja ei saa luettavaksi, ja vain niistä voisi selvitä, mm. miksi tieto viivästyksestä saatiin kovin myöhään. HSL suoriutui hyvin korvaavan bussiliikenteen järjestämisestä, mutta se maksaa ylimääräiset 9 miljoonaa. Laskusta suurimman osan maksavat joukkoliikenteen käyttäjät – miksi eivät urakoitsijat, rakentajat tai virhelaskelmia tehneet konsulttitoimistot ?
Demarit ovat esittäneet metron rakentamisen jatkamista virkamiestyönä ilman Länsimetro Oy:tä, jolloin sen hallituksen ei tarvitsisi piilottaa pöytäkirjoja osakeyhtiölakiin vedoten. Espoon Vihreät vaativat läpinäkyvyyttä kaupungin omistamiin osakeyhtiöihin ja niiden päätöksentekoon. Ruotsissa julkisuuslaki koskee kaikkia sellaisia osakeyhtiöitä, joista kaupunki tai kunta omistaa yli puolet. Suomessakin kannattaisi uskoa, että osakeyhtiö ei ole se paras työkalu, kun veronmaksajien rahoilla tuotetaan veronmaksajille palveluita.
Sirpa Hertell
Kirjoittaja on HSL:n hallituksen varapuheenjohtaja