Osallistuin vuosi sitten Järvenpään Seurakuntaopiston järjestämään ”Elävä kirjasto” -tapahtumaan. Elävän kirjaston ideana on riisua ennakkoluuloja järjestämällä kohtaamisia monenlaisten ennakkoluulojen kohteina olevien ihmisten kanssa. Minut kutsuttiin mukaan eläväksi kirjaksi poliitikon ominaisuudessa. Erityisesti opiston maahanmuuttajaopiskelijat olivat toivoneet pääsevänsä juttusille poliitikon kanssa. Elävä kirjasto koostuu erilaisista ”elävistä kirjoista”, joita ikäänkuin ”lainataan luettavaksi”. Lainaaminen toteutettiin nyt siten, että luokseni saapui aina opiskelijaryhmä pariksikymmeneksi minuutiksi kerrallaan keskustelemaan. Opiskelijaryhmät kiersivät näin eri kirjojen luona.
Kokemus oli minulle uusi ja jännittävä. Kommunikoin maahanmuuttajaopiskelijoiden kanssa suomeksi. Heillä oli hyviä, valmiiksi mietittyjä kysymyksiä. Olin ennen kirjastopäivää ehkä vähän yllättynyt miksi poliitikkoa oli toivottu paikalle. Asia valkeni minulle kirkkaaksi kun kohtasin opiskelijat ja kuulin heidän kysymyksensä. Heitä kiinnosti esimerkiksi maahanmuuttopolitiikka yleensä, tarvitseeko olla rikas tullakseen poliitikoksi, työllistyminen, koulutus sekä se, miksi poliitikot lupaavat asioita mitä eivät voi pitää. Yhdessä ryhmässä oli opiskelijoita mm. Kiinasta, Venäjältä, Afganistanista, Irakista sekä Kongosta.
Erittäin ainutlaatuista ja hienoa oli myös kohdata muut elävät kirjat. Istuimme ennen tapahtuman alkua saman pöydän äärellä ja esittäydyimme. En ole koskaan ollut niin kirjavan joukon kanssa saman pöydän ympärillä. Meitä oli siinä minun lisäkseni mm. poliisi, jehovantodistaja, muslimi, homo, romani, eläinaktivisti, mielenterveyskuntoutuja, transsukupuolinen, noita, urheilija sekä kasvoista pahoin vammautunut sokea opaskoirineen. Päivä jätti minuun pitkäkestoisen innostuneen tunteen. Miksi emme kohtaa toisiamme yleensäkin yhtä ennakkoluulottomasti?
Me ihmiset olemme ennakkoluuloisia, joko tiedostamatta tai tiedostaen, halusimme tai emme. Järjestämme maailmaa mielessämme erilaisiin kategorioihin. Helposti yleistämme asioita vaikka ei todella pitäisi. Usein toimimme näin kun emme paremmin tiedä. Kuinka helposti lyömmekään leiman koko ryhmän ylle yksittäisten tapausten perusteella. ”Toi on tommonen, eli ne kaikki on tommosii”. Ei kovin pätevää päättelyä.
Meidän kaikkien velvollisuus olisi tulla tietoiseksi omista ennakkoluuloistamme ja rohkeasti kohdata niitä. Pohtia mistä ennakkoluuloni kumpuaa, ottaa selvää asioista ja hyväksyä se älyllinen fakta, ettei ihmisten kanssa yksityisestä yleiseen päättely ole kokonaisvaltaisen pätevää. Ethän anna ennakkoluulojesi rajoittaa sinua?
Myös politiikkaa tulisi siivota ennakkoluuloisuuden pölyistä. Politiikassa poliittisten ryhmien välinen ennakkoluuloisuus toisiaan, virkamiehiä, asiantuntijoita sekä kansalaisia kohtaan pahimillaan mutkistaa asioita turhaan. Vastakkainasettelujen aika voisi olla lopullisesti ohi ja ottaa asiat asioina, ennakkoluulottomasti keskustellen, kuunnellen ja ajatellen. Sellainen ei olisi hassumpaa se.
Tiia Lintula
Teol.kand.
Uudenmaan vihreiden vpj.
Järvenpää