Minä kuulun siihen sukupolveen, joka ei käy vaalikahveilla. Minun
ikäiseni äänestäjät kiertävät yleensä toriteltat kaukaa (varmaankin
koska nukkuvat vielä kotonaan iltapäivään saakka) ja eivät
vahingossakaan tule jutustelemaan ehdokkaansa kanssa.
Sitten on kuitenkin kourallinen niitä, jotka tilaisuudesta toiseen käyvät
vänkäämässä, silkasta vänkäämisen ilosta. Kampanjaväki on eräällä
tavalla kansanterveyden mittari, kuinka monta kylähullua käy kahvilla
vaaliteltalla – suhteutettuna alueen asukaslukuun, ja potenssina voi
käyttää politiikkakerrointa, vihreät saavat aika ison kertoimen.
Herätämme niin paljon mielipiteitä.
Tässä muutamia kysymyksiä ja vastauksia vaalikentiltä:
Muutama päässäni liikkuva kysymys. Nämä aina kumpuavat kampanjoidessa. (Huom! älä sano näitä ääneen)
– Voiko joku olla noin idiootti?
– Milloin olet käynyt viimeksi suihkussa?
– Ai et äänestäisi meitä ikinä, mutta kahvimme maistuu?
– Oletko pudonnut päällesi lapsena?
Sitten muutama kysymys, jotka eivät sisällä kysymystä, mutta joihin
esittäjä odottaa saavansa vastauksen:
– Te teette vaan niitä huonoja päätöksiä.
– Se teidän ministeri on ihan idiootti.
– Te ette tiedä oikeasta vihreydestä mitään.
– Kaikki päättäjät on roistoja.
– Kaikkea vaan luvataan ennen vaaleja niin.
– Te ette tiedä mistään mitään.
– Vaaleista toiseen sama laulu jatkuu.
– Te ette tiedä mistään mitään senkään vertaa.
Vanhojen miesten vakiolause on:
”Kaikki puolueet on ihan per**stä”
Kun taas vanhojen naisten vakiositaatti on:
”Miksei kukaan pidä huolta vanhuksista”
Tässä vielä kampanjaväen tueksi muutama yleisesti tarvittu vastaus
vänkääjille:
– Juu ollaan vihreitä.
– Juu ei polteta kannabista.
– Juu emme kannata ydinvoimaa.
– Juu meidän mielestä homotkin saavat mennä naimisiin.
– No ei yksityisautoilua nyt sentään tarvitse kieltää.
– Oikeastaan olen käynyt metsässä (aika tähän) viimeksi.
Ihan hyviä vastauksia ovat myös:
– Vai niin.
– Ihanko totta.
– Jaahas.
– Niinkö.
Lopulta ei vaan enää jaksa, ja silloin voi väsymättöminkin kamppanjaväki
turhaantua sanomaan:
– Mitäs jos jatkaisit vaan matkaasi.
Tai
– Kiitos vaan, näkemiin.
Näiden lisäksi kannattaa muistaa, että mitä tahansa sanotkin. Olet
väärässä. Ihmiset eivät ymmärrä, että sinäkin olet ihminen, ja että sinä
et saa siellä oleskelusta palkkaa. Kannattaa aina välillä halata toista
yhdistyksesi edustajaa.
Kampanjailoa!
Niko Kostia
Pj, Hyvinkään vihreät