Synnytyssairaaloita ollaan karsimaassa edelleen, vaikka jo nyt matkasynnytykset ovat lisääntyneet. Vastasyntyneen kuolemanriski on matkalla kuusinkertainen.
Kahdeksan synnytyssairaalaa on jäämässä vaaditun 1000 synnytyksen alle, kuten Lohja ja Porvoo. Nykyisin on enää 27 synnytysosastoa, ja tässäkin on ollut merkittävä vähennys tilanteeseen 20 vuotta sitten.
Tilastojen mukaan yksiköiden koko ei vaikuta turvallisuuteen. Sen sijaan on turvallisempaa synnyttää sairaalassa kuin taksissa tai ambulanssissa. Korkean riskin synnyttäjät kerätään muutenkin monipuolisiin suursairaaloihin.
Suuremmissa yksiköissä taistellaan usein tilapulan kanssa. Kiire ja tilapula eivät paranna synnytyksen laatua ja turvallisuutta. Tuhannen synnyttäjän lisäys aiheuttaa hoitoon ongelmia, koska tilaa ei ole.
Synnytyksiä käynnistetään, jotta synnytyssalit saataisiin tyhjiksi, ja synnytyksen aikana lisätään supistuksia lisääviä lääkityksiä jotta synnytykset nopeutuisivat, jolloin synnytykset ovat rajumpia. Synnytyksen jälkeisiä hoitoaikoja lyhennetään koska tilaa ei ole, jolloin äitiysneuvoloille tulee enemmän työtä, vaikka heillä ei ole lisäresursseja tai päivystysvalmiutta. Ambulanssien tarve saattaa kasvaa, kun näitä on oltava saatavilla myös synnyttäjien nopeaan kuljettamiseen yhä useammin alueilta, joilla synnytysmatka on pitkä.
Turvallisuus ja laatu eivät lakkautuksista parane. Ministeriö etsii näillä näennäisiä säästöjä. Kustannukset eivät häviä, vaikka asiat tehdään kiireellä. Sen sijaan riskit nousevat.
Surullista että pidetyimmät ja parhaimmat synnytysosastot, kuten Tammisaari ja Haikaranpesä ovat lakkautettu. Harvoin lakkautukset koskevat työltään huonoimpia sairaaloita.
Sirpa Siru Kauppinen
ympäristötekniikan M.Sc. (vihr)