Varmasti monestakin asiasta. Ainakin siellä on ilmainen koulu- ja kirjastolaitos. Suomalaiset menestystarinat, kuten Rovio, Supercell, Kone ja Orion eivät uskoakseni olisi toteutuneet ilman näiden kahden laitoksen olemassaoloa.
Yhteiskuntamme rakentuu sille väittämälle, että kaikilla sen jäsenillä on tasavertaiset oikeudet saada tarvitessaan niin koulutusta ja sivistystä kuin hoitoa ja huolenpitoakin. Meillä on ilmaisen koulu- ja kirjastolaitoksen lisäksi toimiva, kattava ja korkeatasoinen terveydenhoitojärjestelmä, jonka palvelut ovat kansalaisille hyvin edullisia. Sivistysvaltiossa pidetään huolta kaikista sen jäsenistä, heikoimmistakin.
Nyt näyttää pahasti siltä, että nämä kaikki yllämainitut palvelut ovat rapistumassa. Nykyinen järjestelmämme on pöhöttynyt ja suurin osa aikaa menee toinen toistaan hyödyttömämpien kokousten pitämiseen, toimintasuunnitelmien tekemiseen ja tehottomaan työntekoon. Pisa-tutkimuksissa sijoitumme edelleen korkealle, mutta kuinka kauan? Esim. matematiikan osiossa tulokset näyttävät siltä, että suomalaiset osaavat perinteiset rutiinitehtävät oikein hyvin, mutta ongelmia alkaa esiintyä, kun jonkin ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan uutta ja tehokasta lähestymistapaa. Emme voi tuudittautua siihen, että nykyinen osaamisemme riittää. Korjausliikkeitä on tehtävä pian ja monella saralla. Nokian romahtaminen osoitti konkreettisesti, että Suomessa on laskettu liikaa yhden kortin varaan. Savupiipputeollisuus on aloittanut alasajonsa, mutta esimerkiksi Lohjalla ei ole tehty oikeastaan mitään sen eteen, että saisimme tänne vaikkapa cleantech-yrityksiä.
Suomi tarvitsee uudenlaisia tapoja toimia. Kunnissa on tehtävä sekä toimialojen että yksityisen ja julkisen sektorin välistä yhteistyötä, johon otetaan mukaan kolmas sektori. On uskallettava ylittää mukavuusrajoja ja otettava palvelujen käyttäjät entistä voimallisemmin mukaan päätöksentekoon sekä ohjattava heitä ottamaan itse vastuuta omasta hyvinvoinnistaan.
On panostettava ennaltaehkäisyyn. Helsingin sosiaalijohtajan mukaan jokainen siihen satsattu euro säästää sosiaali- ja terveysmenoissa kuusi euroa. Nyt leikkaamme juuri näistä ennaltaehkäisevistä palveluista. Lohjalla on hankerahoituksen turvin toiminut lähes kolme vuotta Sosped-säätiön Kulttuuripaja. Sitä uhkaa alasajo, koska Lohjan kaupunginvaltuusto ei marraskuisessa kokouksessaan halunnut osoittaa sen toimintaan perusturvan 165 M€:n budjetista edes 30 000 €:a.
Valtuutetut vetosivat muun muassa yhdistysten tasavertaiseen kohteluun. Perusturvalautakunta määritteli näet tammikuun kokouksessaan kriteerit kolmannen sektorin avustuksille. Yhdistyksiä avustetaan lähinnä tilavuokrissa. Vaarana on nyt, että nuoret, jotka ovat toimineet Kulttuuripajalla ja pysyneet poissa sairaalasta, joutuvat uudelleen sairaalakierteeseen ja aiheuttavat kaupungille moninkertaiset menot erikoissairaanhoidon maksujen muodossa. Valtuuston päätöksellä saattaa tietenkin olla arvaamattomia vaikutuksia myös mielenterveyskuntoutujille itselleen. Ihminen ei tarvitse paljon voidakseen hyvin: Yhden ihmisen, josta välittää. Yhden ihmisen, joka välittää. Jotain mielekästä tekemistä. Kulttuuripajan alasajo saattaa poistaa kuntoutujan elämästä kaikki nämä elementit.
Onko tulevaisuuden Suomi selviämisyhteiskunta, jossa vain Maslowin tarvehierarkian perustarpeet pystytään ratkaisemaan? Vai olemmeko yhteiskunta, jossa jokainen yksilö voi toteuttaa itseään, jossa sivistys- ja koulutuspalvelut kukoistavat, terveydenhuoltomenot pysyvät aisoissa ja jossa arvostetaan kestävää kehitystä? Yhteiskunta muodostuu meistä kaikista. Pidetään niiden puolta, jotka itse eivät siihen pysty.
Paula Nordström
Kirjoittaja on lohjalainen vihreä eduskuntavaaliehdokas