Helsingin Sanomat uutisoi 9.3. näkyvästi espoolaisperheistä, jotka ovat ryhtyneet taistelemaan paremman kouluruuan puolesta. Helsingin Sanomien artikkelissa vanhempien huoli kumottiin lautasmalliin perustuen. Espoon
ruokapalvelujen mukaan lapset saavat lautasmallin mukaista ruokaa, ja siksi se on terveellistä. Tarvetta muutokseen ei nähty. Sosiaalisessa mediassa espoolaisvanhemmat leimattiin kiittämättömiksi nirppanokiksi, joille ei mikään kelpaa.
Julkisessa keskustelussa ei sanallakaan tuotu esiin julkisten ruokapalvelujen raaka-aineiden jalostusastetta, ruuan alkuperää, tai viitattu raaka-aineiden laatuun.
Totuus julkisista ruokapalveluista on karu. Suurin osa ruuan valmistuksesta on itse asiassa puolivalmisteiden sekoittamista ja niiden lämmitystä. Raaka-aineet hankitaan mahdollisimman halvalla, ja lasten ja vanhusten lautasille voi hyvinkin päätyä puolalaisia vakuumipakattuja esikeitettyjä perunoita, Vietnamissa kasvatettua vähäisen ravintoarvon omaavaa Pangasius-filettä tai Kiinassa jätevesien voimalla kasvatettuja, mutta Puolassa pakattuja marjoja.
Ruoka kuitataan terveelliseksi kun se on lautasmallin mukaista. Ravintoarvoltaan, ympäristöjalanjäljeltään ja eettisyysasteeltaan puolalainen esikäsitelty vakuumiperuna on kuitenkin aivan eri asia, kuin Sipoolainen luomutuotettu multaperuna.
Suomen järvet ovat pullollaan kalaa, metsät marjoja ja paikalliset tuottajat joutuvat sulkemaan tilojaan, koska puhtaasti tuotetulle ruualle ei ole kysyntää, eikä siitä makseta riittävää korvausta. Suomessa syödään päivittäin noin 2 miljoonaa ateriaa julkisissa ruokapalveluissa. Sillä on väliä, mistä ateriaan käytetyt raaka-aineet tulevat. Julkisilla hankinnoilla on suuren volyymin vuoksi merkittävä rooli oman talousalueen hyvinvoinnin ja ympäristötavoitteiden edistämisessä. Nyt väistyvä hallituskin linjasi hallitusohjelmassaan, että valtion ja kuntien tulisi olla eturintamassa muuttamassa omaa toimintaansa ja hankintoja kestävämmiksi.
Kestävien elintarvikehankintojen toteuttamisessa strategisella päätöksenteolla on merkittävä vaikutus. Paikallisten tuottajien raaka-aineiden laajempi käyttäminen luo työllisyyttä, kehittää elinkeinoja sekä parantaa ruokaturvallisuutta ja huoltovarmuutta. Lähi- ja luomutuotteiden käyttö julkisissa ruokapalveluissa pitäisi olla arkipäivää.
Esimerkiksi Kiuruveden kunta nosti lähi- ja luomuruuan yhden kaupunkistrategian painopistealueeksi. Luomuruuan käyttöä alettiin pikkuhiljaa lisämään siten, että lähialueen tuottajat pystyivät mukauttamaan omaa tuotantoaan kunnan tarpeita vastaavaksi. Tuontikaloista luovuttiin, ja lapsille ryhdyttiin tarjoamaan lähijärven muikkuja. Osa lihatuotteista vaihdettiin kaudenmukaiseen riistaan, ja syksyisin tarjolla on hirvipaistia paikallisten juuresten kera. Kaikki tämä pystyttiin tekemään kustannusneutraalisti, ruokalistojen sisältöä muokaten.
Päättäjät niin valtakunnantasolla kuin kunnallisestikin vastaavat siitä mitä, miten ja missä suomalaiset syövät. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan valtiolla ja kunnilla on velvollisuus ottaa huomioon vihreän teknologian ratkaisut kaikissa julkisissa hankinnoissa.
Elintarvikehankintojen osalta tämä tarkoittaa, että julkisissa keittiöissä tarjotusta ruoasta 10 prosenttia on luomua vuoteen 2015 mennessä ja 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Ehkä seuraava eduskunta varmistaa tämän tavoitteen toteutumisen?
Anniina Kostilainen
Kirjoittaja on vantaalainen eduskuntavaaliehdokas