Lohjanharju, toiselta nimeltään Lohjanselkä on noin 200 km pitkä I Salpausselän osa, joka kulkee Hankoniemeltä aina Lahden länsipuolelle. Se jatkuu meren alla Hangosta länteen ja idässä aina Joensuuhun asti. Lohjanselän reunamuodostelma sai alkunsa noin 10 000 vuotta sitten, kun jään reuna pysähtyi. Sulamisvedet kuljettivat mukanaan hiekkaa ja soraa. Nyt sen paksuus on noin 30–50 metriä. Alue on ollut suosittu soranotolle. Tämä vaarantaa pohjavesiä. Moottoritien rakentaminen pilasi hienoa harjuamme lisää. Loppuosat ovat onneksi harjujensuojeluohjelmassa. Salpausselän alueelta saamme asukkaillemme hyvää ja puhdasta juomavettä. Alueella on runsaasti monipuolisia ja arvokkaita luontokohteita.
Uudenmaan suurimmat pohjavesiesiintymät sijaitsevat edellä mainitulla Lohjanharjulla. Lohjan kaupungilla on yhdeksän pohjavedenottamoa, joista seitsemän vettä käytetään juomavedeksi sellaisenaan ilman mitään käsittelyä. Myös Tytyrin kalkkitehtaan vanhalta kaivosalueelta muodostuvaa pohjavettä pumpataan käyttövedeksi.
Rata ja valtatie 25 kulkevat koko harjun pituudelta pohjaveden muodostumisalueella. Näitä väyliä pitkin kuljetetaan kemikaaleja Hangon satamasta muualle Suomeen. Liukkauden torjunnassa käytettävää suolaa saattaa päästä pohjaveteen, jos maaperä läpäisee vettä. Lohjan pohjaveden suolapitoisuus on tuplaantunut moottoritien käyttöönoton jälkeen puutteellisen suojauksen takia. Vaikka suola on nyt korvattu miltei kokonaan kaliumformiaatilla ja tiestön suojauksia on parannettu, pohjavetemme ei ole turvassa. Lyijyttömän bensiinin lisäaineena käytetty MTBE tekee pohjavedestä käyttökelvotonta muutamassa tunnissa. Litra bensiiniä voi pilata peräti 400 000 litraa juomavettä.
Sadevesi puhdistuu suodattuessaan maakerrosten läpi. Puhdistustulos heikkenee, jos maakerros ohenee liikaa soranoton seurauksena – kuten Lohjanharjulla on käynyt – tai maaperään joutuu vieraita aineita, kuten öljyä, polttoaineita, liuottimia tai puunsuoja-aineita. Ne imeytyvät nopeasti ja niitä on vaikea poistaa maaperästä. Pienetkin kemikaalimäärät voivat pilata suuren määrän pohjavettä.
Monissa Suomen kunnissa, mm. Lappeenrannassa ja Turussa, lumenkaato pohjavesialueelle tai sen läheisyyteen on kielletty. Kunnilla on myös yksityiskohtaisia ympäristömääräyksiä pohjavesien pilaantumisriskin takia. On pidettävä huolta siitä, ettei mitään vahinkoa pääse syntymään. Pohjaveden palautuminen ennalleen voi kestää tuhansia vuosia.
Lohjanharjulla on runsain mitoin harvinaisia ja uhanalaisia sieni- ja kasvilajeja. Eräitä kalliokasveja esiintyy Suomessa vain Lohjan seudulla, joka on maamme runsaslehtoisimpia alueita. Lohjan lehdoissa on sekä Keski-Euroopan lehtimetsä- että havumetsävyöhykkeelle ominaisia lajeja. Yli puolet uhanalaisista tateista ja helttasienistä elää pääosin kalkkiseutujen lehdoissa, vanhoissa laidunmetsissä ja niityillä. Etenkin sienilajisto on ainutlaatuinen. Siellä kasvaa mm. kalvomaljakas, jota ei tunneta missään muualla maailmassa. Suomen ympäristökeskus varoittaa, että useat näistä kasvupaikoista jatkavat taantumistaan tai ne ovat vaarassa hävitä ihmisen toimien johdosta. Metsänhoito ja rakentaminen uhkaavat lehtoja, ja asutuskeskusten läheisyydessä ne tallaantuvat ja rehevöityvät. Ympäristökeskuksen mukaan yksittäisten sienilajien suojelu tai rauhoittaminen on hankalaa, sillä moni laji voi elellä vain rihmastona maan sisässä vuosikaudet. Sen sijaan sienten elinympäristön suojelu, kuten suojelualueiden perustaminen tai perinneympäristöjen hoito, on tehokas tapa suojella uhanalaisia sieniä.
Suuri lajien kirjo vakauttaa eliöyhteisöä. Vakaa eliöyhteisö palautuu nopeammin häiriöistä kuten metsäpaloista, myrskyistä, ilmastonmuutoksesta tai suurta tuhoa aiheuttavien lajien vierailuista. Luonnon monimuotoisuus lisää eliöyhteisön biomassaa, sillä suuri lajijoukko sisältää suuremmalla todennäköisyydellä sekä sellaisia lajeja, joiden tuotanto on hyvin runsasta sekä sellaisia, jotka hyödyntävät käyttämättömiäkin resursseja.
Joskus yhden tärkeän lajin – avainlajin – häviäminen saattaa vaikuttaa suuresti koko ekosysteemiin. Lajit muodostavat myös toiminnallisia ryhmiä, joiden lajit ovat toisilleen elintärkeitä. Yhden lajin häviäminen saattaa siten tuhota kokonaisen toiminnallisen ryhmän ekosysteemistä. Merkittävimpiä luonnon monimuotoisuutta vähentäviä tekijöitä ovat elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstaloituminen, luonnonvarojen liikakäyttö, ympäristömyrkyt ja muut haitalliset aineet, nopea ilmastonmuutos ja vieraslajit.
Suojellaan pohjavesi ja luonnon monimuotoisuus. Nyt jos koskaan!
Paula Nordström
Kirjoittaja on lohjalainen eduskuntavaaliehdokas