Kuntametsäaktiivi Saara Huhmarniemi Kirkkonummen keskusmetsässä. Kuva: Riku Cajander.
Pääkaupunkiseudun metsät tuntuvat hupenevan vauhdilla rakentamisen tieltä. Tässä kehityksessä kunnat ovat avainasemassa: kuntametsien käyttö ja hoito on mahdollista suunnitella asukkaiden ulkoiluun ja virkistykseen luontoa kunnioittaen. Tähän tarvitaan poliittista tahtoa ja näkemystä.
Suunnittelu, kilpailutus, toteutus
Kuntametsien hoito nousi keskusteluun Espoossa viime vuonna Pohjois-Espoon luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman laatimisen yhteydessä. Konsulttiyhtiö Rambollin suunnitelmaa on kritisoitu siitä, että se noudatti liiaksi talousmetsien suunnitteluperiaatteita. Ympäristöyhdistysten ja asukkaiden runsaiden kommenttien perusteella on suunnitelmiin tehty korjauksia. Espoon ympäristölautakunnan mukaan ulkoilu- ja virkistysmetsiä koskevat hoitosuunnitelmat tulisikin vastaisuudessa teettää juuri niihin erikoistuneilla asiantuntijoilla.
Kirkkonummella metsien hoitoa ohjaa metsästrategia, joka luokittelee kunnan omistamat metsät lähimetsiin, virkistys- ja ulkoilumetsiin, luonnonarvokohteisiin, suojametsiin ja talousmetsiin. Jokaiselle luokalle on määritelty tarkoituksenmukaiset hoitotoimenpiteet, eikä lähi- ja ulkoilumetsiin kohdistu tuotannollisia tavoitteita. Metsästrategia nousi keskusteluun reilu vuosi sitten kun kunta suoritti metsänhoitoa lähimetsissä aivan Kirkkonummen keskustassa.
Kilpailutuksella oli urakoijaksi valittu Biowatti Oy, joka tuloutti kunnalle puun myynnistä. Myyntivoitto otettiin siis asukkaiden lähimetsistä isolla metsäkoneella, joka aurasi syvät urat metsänpohjaan.
Etelä-Suomessa roudan aika on lyhyt, joten metsänpohjan vaurioita on hankala välttää. Kuva: Saara Huhmarniemi.
Hoitosuunnitelmat jättävät yleensä paljon harkinnanvaraa metsureille, joten sekä suunnitelmiin, että työn valvontaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Kirkkonummella urakka jäi vieläpä kesken ja hakkuutähteet ja rangat ovat edelleen metsässä odottamassa korjuuta. Kilpailutus oli siis epäonnistunut, mutta urakka ei myöskään ollut metsästrategian mukainen: lähimetsillä ei ole tarkoitus tuottaa voittoa.
Asukkaiden osallisuus
Kirkkonummella on viime vuosina siirrytty kilpailuttamaan kunnallinen metsänhoito. Samalla muotoutui käytäntö, jossa asukkaita ei kuulla lainkaan siinä vaiheessa kun hoitotoimia suunnitellaan asuinalueelle. Tämä on ongelma, sillä lähiympäristöön liittyy monenlaisia päivittäisiä rutiineja koiranulkoilutuksesta lenkkeilyyn, ja äkkinäiset muutokset saatetaan kokea ahdistavina. Metsän palautuminen ennalleen voi kestää kauan. Etenkin koulumetsien rankat hakkuut saattavat viedä yhteisölliset metsäkokemukset kokonaiselta sukupolvelta.
Kevytkin kalusto vaatii leveän ajouran. Kuva: Saara Huhmarniemi.
Kirkkonummen ympäristöyhdistys otti tilanteessa aktiivisen roolin ja teki viimeisimmästä hoitosuunnitelmasta oikaisuvaatimuksen: Metsästrategia itse asiassa edellyttää asukkaiden kuulemista myös tarkempien suunnitelmien laatimisen yhteydessä. Oikaisuvaatimusta saateltiin asukkaille suunnatulla lähimetsäretkellä toimenpidealueelle ja mukaan otettiin paikallinen asukasyhdistys. Ympäristöyhdistys kirjoitti lähimetsäretkestä Kirkkonummen sanomiin kuvien kanssa. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin palvelutuotannon lautakunnassa ja asukkaiden ja sidosryhmien kuuleminen on nyt tulossa pysyväksi käytännöksi!
Nyt ollaan vaiheessa, jossa toimenpideohjelmaa on muutettu asukkaiden palautteen sekä kaavoituksen ja ympäristönsuojelun lausuntojen perusteella. Asukkaiden palaute vaikutti merkittävästi siihen, että yhden koulumetsään kuuluvan kuvion avohakkuu saatiin estettyä! Lisäksi
Eerikinkartanon alueelta löydettiin yksi valtakunnallisesti arvokas pähkinälehto, johon kartanon johtokunta päätti ehdottaa suojelualueen perustamista. Tällaisten arvokohteiden kartoittaminen ennen hoitotoimia on tärkeää. Työn suunnittelija ei välttämättä ole aktiivinen suojelukohteiden etsimisessä, kuten Espoossakin todettiin.
Sen sijaan pettymys oli, että kunnan ympäristönsuojelun ja ympäristöyhdistyksen ehdotuksia alueiden luonnonmukaisemmasta hoidosta ei muuten laajemmin huomioitu. Osa ehdotuksista kirjattiin kuviokohtaisiin ohjeisiin, mutta hakkuumääriä ei vähennetty. Jos hakkuumäärät pysyvät ennallaan, on selvää, että metsää ei tulla todellisuudessa säästämään.
Metsän tuntu katoaa kun kuuset poistetaan. Kuva: Saara Huhmarniemi.
Tavoitteet ja toiveet
Taloudelliset intressit ovat kuntametsien pahin uhka. Toisaalta on paineita ottaa maata rakentamiseen, toisaalta puun myynti on kunnalle tulonlähde. Pienikin tulo houkuttaa, kun yleensä murheena ovat ne suuret menot. Tästä johtuu, että metsien hoitosuunnitelmien lähtökohtana on edelleen puusta saatava tulo ja virkistyskäyttö vain ohjaa kevyempiin hoitotoimiin. Asetelman tulisi olla päinvastoin: virkistyskäytön ja luonnon monimuotoisuuden tulisi olla kuntametsien hoidon lähtökohta. Näin vältyttäisiin turhilta tai haitallisilta hakkuilta. Monimuotoisilla metsillä on todettu olevan paljon hyviä terveysvaikutuksia ja jos ulkoilu ja luonnossa liikkuminen vähenevät huonosti toteutetun hakkuun seurauksena, hintaa maksetaan pitkälle tulevaisuuteen.
Kuntalaiset pitävät lähi- ja ulkoilumetsiä yhteisenä puutarhana ja toiset haluavat sen hoidettuna, toiset hoitamattomana. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään mieltymyksistä: kun asuinalueiden ympäristö muuttuu yhä hoidetummaksi ja puistomaisemmaksi, kosketus siihen, miltä metsä luonnostaan näyttää, katoaa. Jos metsässsä ei koskaan näe lahopuuta, on vaikea uskoa, että ne ovat korvaamaton osa metsän ekosysteemiä. Metsä ei myöskään ole pelkkä terveydenhuollon väline, vaan
luonto on elinehto myös ihmiselle. Luontokokemukset ovat avain tämän oivaltamiseen ja sen takia ulkoilumetsät tulisi jättää riittävän laajoina kokonaan metsätalouden ulkopuolelle.
Saara Huhmarniemi
Kirjoittaja on kirkkonummelainen kuntametsäaktiivi ja Kirkkonummen vihreiden hallituksen jäsen
Ravalsin hakkuiden tiedotus epäonnistunut (Kirkkonummen vihreiden sivuille)
Asukkaat ohitettu lähimetsien hoitosuunnitelmissa
(Kirkkonummen vihreiden sivuille)