Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää opetusministeri Jukka Gustafssonin johdolla muutoksia perusopetusta koskevaan lakiin, joiden tarkoituksena on antaa kouluille ja opettajille uusia keinoja koulujen työrauhan ylläpitämiseen.
Kysymys on pelisääntöjen selkiyttämisestä ongelmatilanteissa sekä koulujen yhteisöllisyyden vahvistamisesta. Keskeisenä keinona on lisätä oppilaiden osallistumista koulujen järjestyssääntöjen ja opetussuunnitelmien laadintaan, jolloin ymmärrys sääntöjen merkityksestä ja oppilaiden sitoutuminen niihin kasvavat.
Pidän hyvänä sitä, että perusopetuslain muutoksen taustalla on pyrkimys lisätä yhteisöllisyyttä. Pelkkä kurinpitoon keskittyminen olisi vain oireisiin puuttumista. Jos oppilaat eivät ymmärrä sääntöjen syitä ja heillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa kouluyhteisön toimintaan, on varsin ymmärrettävää, että oppilaat kokevat itsensä ulkopuolisiksi kouluyhteisössä. Avainasemassa koulujen yhteisöllisyyden kasvattamisessa on oppilaiden vuorovaikutus- ja neuvottelutaitojen kehittäminen sekä mahdollisuus hyödyntää sitä.
Pidän vuorovaikutus- ja neuvottelutaitojen kehittämistä yhtenä keskeisimmistä tulevaisuuden tavoitteista. Kun maailma ja yhteiskunta jatkuvasti monimutkaistuvat, nuori tarvitsee osaamista ja kykyä käsitellä muutosta ja sen tuomia haasteita niin yksilö- kuin yhteisötasolla. Olennaista on lapsen ja nuoren kyky ilmaista itseään ja omia ajatuksiaan sekä kuunnella toista.
Tässä valossa olisi tärkeä pohtia nykyistä opettajan roolia ja siihen liitettyjä odotuksia, vaatimuksia sekä mielikuvia. Miten tämä rooli nykyisellään tukee koulujen yhteisöllisyyden tavoitetta ja uutta vuorovaikutusta oppilaiden, opettajien ja kodin välillä. Miten opettaja voisi asettua samalle tasolle oppilaan kanssa kokematta olevansa liian haavoittuvassa asemassa tai alueella, jossa hänellä ei enää säilyisi auktoriteetti.
Olen kiertänyt useammassa sadassa koulussa ympäri Suomea. Usein kysytään, onko kouluissa alueellisia eroja. Oman kokemukseni mukaan alueellista jakoa on mahdotonta tehdä. Kyse on aina yksittäisestä kouluyhteisöstä. Onnellisia, viisaita ja avoimia yhteisöjä ovat olleet ne koulut, joissa kaikki ovat yhdessä. Koulut, joissa rehtori johtaa yhteisöä kohtaamaan toisensa puheen, toiminnan ja jaettujen kokemusten kautta.
Kouluissa haastetaan jatkuvasti opettajan roolia avoimempaan suuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että opettaja toimii oman persoonansa kautta sekä jakaa myös tunnetasolla asioita yhdessä oppilaiden kanssa. Tätä samaa avoimuutta tarvitaan myös opettajien huoneen aikuisyhteisössä sekä vuorovaikutuksessa oppilaiden vanhempien kanssa.
Koti ja koulu muodostavat nuorille mallin kommunikaatiosta. Tavoitteena tulee olla avoimeen vuorovaikutukseen perustuva lähestymistapa, joka ei pohjaudu virheen pelkoon, riskeihin ja varovaisuuteen. Päinvastoin nuorille tulee tarjota esimerkki, jossa mennään ihmistä kohti ja ilmaistaan omia ajatuksia. Tämä uskallus mahdollistaa, että nuori voi löytää omia vahvuuksiaan tukevia aikuisia, joille puhua pahasta olostaan tai pohtia omaa tulevaisuuttaan. Koti- ja kouluyhteisön aikuisille se avaa uusia voimauttavia mahdollisuuksia tehdä tärkeää opetus- ja kasvatustyötä ja lisää merkityksellisyyden ja arvostuksen tunnetta. Kaikella tällä lisäämme myös huomattavasti mahdollisuuksia huomata ne, jotka eivät puhu tai piiloutuvat kulman taakse.
Jani Toivola, kansanedustaja (vihr.)