Pääkaupunkiseudun jätevoimala aloitti toimintansa 2014. Monen toiveissa ja vähintään yhtä usean peloissa siitä tuli moolokin kita, joka kätevästi hävittää olemattomiin kaikki poiskipattavat tavarat ja muut jätteet. Pelot ja toiveet eivät ole toteutuneet, ainakaan täysin, mutta tosiasia on, että voimala tuottaa huomattavalta osalta uusiutuvaa energiaa pääkaupunkiseudun tarpeisiin.
Samalla on totta että mukana häviää myös kierrätykseen kelvollista tavaraa, kuten fossiilisista aineista tehtyjä muoveja, taivaan tuuliin. Teknisesti voimala on sellainen kuin pitikin, hyötysuhteeltaan hyvä ja kapasiteetiltaan sopiva. On tärkeää ettei voimala ole liian suuri, sillä ylikapasiteetti johtaisi pakkoon haalia jätettä kalliin laitoksen poltettavaksi, eihän sitä sovi tyhjän panttina pitää. Tämä taas olisi tuhoisaa kierrätyksen kannalta.
Jätehierarkia kertoo, että poisheitettävälle tavaralle pitäisi löytää ensisijaisesti uutta käyttöä (kierrätyskeskukset, kirpputorit, vaatekeräykset ym.) ja toissijaisesti sen sisältämä materiaali pitää käyttää uudestaan hyödyksi, kuten paperin ja pahvin osalta varsin hyvin tapahtuu. Energiana hyödyntäminen on vasta kolmas tapa ottaa hyöty irti jätteistä, ennen viimesijaista kaatopaikalle hautaamista.
Jätteen keräys metallin ja lasin osalta on laajentunut nyt useimpiin taloyhtiöihin. Myös tekstiilien keräys on etenemässä, ja toivottavasti tulevaisuudessa myös muovien. Biojätteen keräys erilleen sekajätteestä on edelleen ajankohtaista, ja itseasiassa aiempaa tärkeämpi asia. Jätevoimalassa ei kannata polttaa vesipitoista biojätettä, sitä vastoin uusi mädätyslaitos Ämmässuolla tekee biojätteestä perinteisen kompostimullan lisäksi biokaasua energiakäyttöön.
Biojätteen keräysaste saisikin nousta tuntuvasti perinteisestä 2/3 lukemastaan. Biojäte on kotitalouden jätelajeista myös likaavin ja haisevin, joten sen erillään pitäminen muista jätteistä, tai paremminkin raaka-aineista, on hyödyllistä.
Kierrätys on saamassa uutta tuulta alleen. EU-direktiivi ohjaa korottamaan kierrätysastetta pikaisesti kohti 70 prosenttia, mistä ollaan tällä hetkellä jäljessä.
Toinen ajuri muutokselle on jo muotitermiksi päätynyt kiertotalous, jonka takana kuitenkin on vakava pyrkimys ottaa jäte aiempaa tarkemmin huomioon tuotannon koko ketjussa, ja kierrättää lähes kaikki materiaali uudeksi teollisuuden raaka-aineeksi.
Täyteen kiertoon ei koskaan päästä, mutta monien raaka-aineiden niukentuessa suunta on ainoa mahdollinen. Yritykset ovatkin havainneet jätteen sisältämän arvon, ja on käynnissa jopa kamppailua siitä kuka saa ne haltuunsa.
HSY:llä seudun suurena jätevirtojen kerääjänä ja julkisena toimijana on suuri vastuu lisätä jätteiden alkupään lajittelua yhdessä asukkaiden kanssa, ja toisaalta kehittää yhteistyötä yritysten kanssa, jotta kiertotaloudesta tulisi todellisuutta. Samalla on pidettävä huoli perinteisistä jätehuollon tehtävistä, eli turvallisesta hygieenisestä jätteenkäsittelystä asukkaiden jätemaksujen pysyessä kohtuullisena ja hinnoittelultaan lajittelua tukevana.
Yksi kipupiste on estää jätevirtojen kannattavimpien osien luiskahtaminen yksityisten toimijoiden käsiin, sillä se korottaisi jäljelle jäävän, vähemmän kannattavan jätehuollon hintaa asukkaille – eräänlainen kustannusten sosialisointi yksityisen toimijan hyväksi. HSY:n haasteena on löytää uusia rakentavia ja tasapuolisia tapoja tehdä yhteistyötä yksityisten yritysten kanssa jätteen muuttamiseksi uudeksi raaka-aineeksi.
Timo Lahti
Kirjoittaja on HSY:n hallituksen jäsen sekä Uudenmaan vihreiden piirihallituksen jäsen (Espoo)