Suomi ja sen panos maailmalla on kiinnostanut minua aina, 50 vuoden ulkomaanraportoinnin ja neljän tietokirjan verran. Journalismi, jonka tilasta olen tänään erityisen huolestunut, pysyy lähellä sydäntäni. Journalistiikan vierailijaprofessorina 2015-2016 minulla oli pari vuotta sitten tilaisuus herättää keskustelua ulkomaanjournalismin tärkeydestä aikana, jolloin Suomeenkin saapui turvapaikanhakijoita olosuhteista, joista me tiesimme aivan liian vähän.
Espoon kaupunginvaltuuston jäsenenä vuodesta 2017 olen toiminut monikulttuuriasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana järjestemässä lukuisia tilaisuuksia ja kohtaamisia liittyen kotouttamiseen, maahanmuuttoon ja tulijoiden taustojen ymmärrykseen.
Nykyisessä huolestuttavassa maailmantilanteessa, missä poliittiset voimat ja uudenlaiset konfliktit repivät ihmisiä meillä ja muualla pelkoon, vihapuheeseen ja aggressioon, en halua seurata tapahtumia sivusta. Uskon, että kokemuksistani, näkemyksistäni ja laajasta verkostostani on hyötyä myös poliittisten päätösten teossa. Haluan olla rakentamassa inhimillisempää, kansainvälisempää Suomea, jolle näen entistä rakentavamman roolin suurempaan oikeudenmukaisuuteen pyrkivässä maailmassa, oli kyse sitten rauhanvälityksestä, tehokkaasta kehitysyhteistyöstä, koulutusviennistä, ihmisoikeuksista, vahvemmasta multidiplomatiasta YK:n ja EU:n vahvistamiseksi jne. Myös hiljan perustetun YK:n ystävien johtotiimin jäsenenä olen saanut perehtyä niihin globaaleihin kysymyksiin, jotka määrittelevät Suomen ja koko ihmiskunnan kohtalot seuraaviksi vuosikymmeniksi.
Tarkoin seuraamassani kansainvälisessä politiikassa puhaltavat uudet tuulet, jotka haastavat vallitsevaa maailmanjärjestystä autoritääristen, nationalististen ja populististen toimijoiden kautta. Nuo uhat ovat nyt hyvin lähellä meitä, samalla kun kauhun tasapainoa ylläpitäneet ydinasesopimukset ja muut kansainväliset sopimukset pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia myöten ovat joutuneet kyseenalaistetuiksi.