TOISEN lapsen synnytys jännittää ehkä jopa ensimmäistä enemmän. Ensimmäisellä kerralla psyykkasin itseni siihen, että mitä tahansa voi sattua ja tapahtua. Sattuikin ja tapahtuikin, mutta kokonaisuutena synnytyksestä jäi hyvä mieli ja ihana vauva.
Toisen lapsemme laskettu aika on kesäkuussa. Neljän vuoden aikana julkinen keskustelu synnytyssairaaloiden paineista on yltynyt ja raskaana olevien palveluita karsittu entisestään.
Hus on tiedottanut, että Lohjan synnytyssairaalan toiminta keskeytetään 17.6. alkaen lähes kolmeksi kuukaudeksi (HS 26.2.). Arviolta 300 synnytystä on tarkoitus ohjata alueen muihin sairaaloihin, joissa on jo monesti melko ruuhkaista.
Mietityttää, kuinka kauas joutuvat reissaamaan ne synnyttäjät, jotka eivät ratkaisevalla hetkellä mahdukaan lähisairaaloihin. Vielä suurempi huoli on varmasti heillä, jotka olivat suunnitelleet synnyttävänsä juuri Lohjalla ja joille seuraavaksi lähin synnytyssairaala on nyt entistä kauempana.
Husin virkajohdossa tehty päätös tuli täytenä yllätyksenä, vaikka toimin Länsi-Uudenmaan aluevaltuuston 1. varapuheenjohtajana.
Päätöstä on perusteltu potilasturvallisuudella. Ilmeisesti kätilöiden kesäsijaisten lisäksi myös anestesialääkäreistä on pulaa. On totta, että henkilöstön saatavuuden tilanne on erittäin vaikea koko sote-alalla. Mutta onko todella kolmen kuukauden sulku ainoa ratkaisu?
Hintalappu on nimittäin silläkin, jos päätös johtaa entistä useampiin matkasynnytyksiin tai synnytyspelon lisääntymiseen. Vauvaa odottavien perheiden huoliin ja kysymyksiin on saatava vastauksia ennen kesää.
Ylipäätään vauvat, vauvaperheet, synnyttäjät ja raskaana olevat ovat kerta kaikkiaan väärä säästökohde. Raskautta, synnytystä ja synnytyksestä toipumista tukevia palveluita tulisi pikemminkin vahvistaa. Ei tässä maassa nytkään synny liikaa lapsia, eikä meillä ole yhteiskuntana varaa mokata yhdenkään pienen elämän alkua.
Saara Hyrkkö
kansanedustaja (vihr), aluevaltuuston 1. varapuheenjohtaja
Espoo