Tänään 9.2. Länsi-Uudenmaan aluehallitus käsitteli hyvinvointialueen lausunnon hallituksen rahoituslakiesitykseen. Lausunnon alku tiivistää tilanteen vakavuuden: “Hallituksen esitys hyvinvointialueiden rahoituksen muutoksiksi on haitallinen. Se rankaisee tehdyistä säästöistä ja romuttaa näin luottamuksen, johon hyvinvointialueiden kyky tasapainottaa talouttaan on perustunut.” Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella rahoitus on jo nyt maan alhaisin, samalla palvelutarve kasvaa nopeimmin ja talouden sopeutukset ovat olleet Suomen suurimpia.
“Hallituksen esittämä muutos on vakava uhka Länsi-Uudenmaan asukkaille ja erityisesti niille, jotka ovat kaikkein riippuvaisempia julkisista palveluista. Rahoitusmallia ollaan muuttamassa tavalla, joka heikentää mahdollisuuksia turvata heikommassa asemassa olevien ihmisten palvelut ja juuri näitä palveluita olemme Vihreiden ryhmässä puolustaneet. Esityksessä ei huomioida asiantuntijoiden tai THL:n näkökulmia.” toteaa aluehallituksen jäsen Hanna Hukari.
“Länsi-Uudellamaalla väestö ikääntyy nopeasti, ja samaan aikaan alueella kasvaa suuri joukko lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat vahvoja ennaltaehkäiseviä palveluita. Juuri nyt pitäisi investoida varhaiseen tukeen, perhepalveluihin ja ikääntyneiden hoivaan. Ei pitäisi luoda rahoitusmallia, joka pakottaa alueet leikkaamaan tärkeistä peruspalveluista.” täydentää aluehallituksen jäsen Elli Keisteri-Sipilä.
Hallituksen esitys on lyhytnäköinen ja ristiriidassa koko sote-uudistuksen tavoitteiden kanssa. Pääpaino ei saisi olla diagnooseissa, vaan siinä tulisi huomioida ennaltaehkäisyn näkökulma ja väestöpohja vahvemmin. Mikäli näitä ei huomioida riittävällä tasolla, niin seurauksena on väistämättä palveluiden heikkeneminen ja kustannusten kasvu pitkällä aikavälillä. Säästöt haetaan silloin lasten, nuorten ja ikääntyneiden hyvinvoinnista.
Hyvinvointialueiden rahoituksen tulisi kannustaa ennaltaehkäisyyn ja vaikuttaviin palveluihin eikä rankaista alueita, jotka pyrkivät hoitamaan vastuunsa kestävästi. Palveluiden turvaaminen ei ole valinnainen menoerä vaan perusoikeus. Heikommassa asemassa olevien ihmisten kustannuksella ei voi rakentaa valtiontalouden tasapainoa.