Kun Vihreät siirtyi oppositioon, niin aivan hetimiten muut puolueet, Kokoomus etunenässä alkoivat pyytämättä laatia meille eduskuntavaaliohjelmaa, erityisesti sen ympäristöosaa.
Energiapolitiikastahan se tietenkin alkoi ja jatkui soidensuojeluohjelman jäädyttämisellä – seuraavaksi ilmastolaki? Kokematon ympäristöministeri ilmeisesti joutui suoasiassa MTKn pyöriteltäväksi. Puolueen taktiikkapalaverissa ehkä hurmaannuttiin visiosta päästä pystyttämään vaalitelttaa Keskustan ja Perussuomalaisten tontille?
Soidensuojeluohjelmaa ja sen valmistelua koskevien faktojen tarkistus unohtui, tai niistä päätettiin ihan tietoisesti olla välittämättä. Ajateltiinko, että mielikuvapolitikointi sosialisoinnista, pakkolunastuksista ja suojelusuunnitelmista pimennossa pidettyjen maanomistajien sorrosta voittaisi julkisuudessa? Pieleen meni. Tekaistu vastakkainasettelu on perinteisesti toiminut suomalaisessa politiikanteossa, mutta onkohan sen parasta ennen -aika jo ohi? Pölhöpropagandasta jää niin helposti kiinni.
Yhtäkkiä olimme tilanteessa, jossa politiikan viikon kiinnostavinta antia olivat korvet, nevat, letot ja rämeet. Kukapa olisi uskonut! Hieno viikko politiikassa – ja loppujen lopuksi luonnonsuojelussakin! Erityisen hienoa on nimittäin ollut se, että koko ajan soiden luonnonarvot ja monimuotoisuuden säilyttäminen on pidetty etusijalla, eikä tässä ole ollut sellaista tunnelmaa, että tässä pelaillaan vain valtapelejä. Tämä on ennen kaikkea Ville Niinistön ansiota, hän on pitänyt luonnonarvoja johdonmukaisesti esillä itseisarvona,ei politiikan lyömäaseena.
Otetaan tästä viikosta opiksemme. Tehdään eduskuntavaalikampanjointiin kunnollinen ja myös äänekäs ympäristönsuojeluviesti. Pehmeät aforismit yhteisestä planeetasta eivät ole ennenkään mihinkään riittäneet. Nyt pitää osata ja kehdata sanoa suoraan, että Vihreitä kannattaa äänestää, koska mikään muu puolue ei oikeasti välitä luonnonsuojelusta.
Toivon ,että kaikki Uudenmaan ehdokkaat ja kampanjaporukat satsaavat tosissaan ympäristöasioiden haltuunottoon. Ehdokasesittelyjen perusteella kovinkaan monien ehdokkaidemme kärkiteema ei näytä olevan ympäristö tai luonnonsuojelu, vaan jokin sosiaalivihreistä tai arvoliberaaleista teemoista: talous, turvallisuus, yrittäjät, tasa-arvo, lapset, perheet, opiskelijat, sote, köyhät, eriarvoisuus, joukkoliikenne…
Mutta meille Vihreillehän luonto ja ympäristö ovat yksi itsestäänselvä pääteema aina? Tarvitseeko sitä nyt erikseen korostaa? Jos ja kun vaalikampanjan aikana julkisuudessa on paljon esillä luonnonsuojeluun ja ympäristöön liittyvää asiaa, on vähän hölmöä jäädä sosiaalivihreä hattu päässä odottelemaan, että olisikohan joku minusta ja näistä ajatuksistani kiinnostunut.
Ei haittaa tippaakaan, vaikka ei ehdokkaana itse vielä tiedä, mitä ympäristöasioita pitäisi hallita ja miten luonnonsuojelua napakasti ja omaperäisesti nostaisi esille. Ei yhden ihmisen tarvitse kaikkea tietää. Kyllä tästä puolueesta ja ympäristöjärjestöistä löytyy asiantuntemusta ja aineistoa. Toivottavasti kampanjaryhmissä on jo väkeä sen verran, että voi tehdä työnjakoa. Tässä olisi työsarkaa yhdelle jos toiselle.
Vaalitelttailussa yksi hyvä sääntö on, että ehdokasta ei saa jättää yksin; homma ei saa näyttää siltä, että omatkin lähtevät torikaffelle mieluummin kuin hengaavat ehdokkaansa kanssa. Samaa periaatetta voi aivan hyvin soveltaa tietämiseen, osaamiseen ja kaikenlaisen uuden haltuunottoon. Voi tietysti tuntua hassulta ajatukselta, että ei saa jättää ehdokasta yksin pohtimaan, mitä hän on mieltä ja mitä meinaa sanoa. Yhden ihmisen aika ja jaksaminen ei voi kaikkivoipaisesti riittää ja juuri sitä varten ovat tukitiimit. Kun kampanjatöitä tosissaan paiskitaan, ehdokkuus on oikeastaan vain yksi rooli siinä työryhmässä, joka yhdessä tavoittelee kansanedustajan paikkaa.
Ilmasto ja energia, haja-asutuksen jätevesiasetus, jo mainitut suot, monimuotoisuuden ja lajien kato yleensä, virtavedet, ruokaturva, lähimetsät – siinä koko joukko isoja ja pieniä asioita haltuunotettavaksi. Ihmiset haluavat kuulla Vihreiden puhuvan näistä. Äänestäjät olettavat ja odottavat, että olemme a) yhä ja b) myös kunnon ympäristöpuolue, eikä nyt todellakaan ole varaa tuottaa sen suhteen pettymystä. Ärhäkkyydessä voi ottaa mallia Ville Niinistöstä soidenpuolustajana: faktat hallussa, sydän mukana.
Päävastustajamme Kokoomus sparraa meitä nyt mukavasti. Jos puolue ei tule järkiinsä ja jatkaa tylyä uusoikeistolaista kyykytyslinjaansa niin ihmisten kuin ympäristön suhteen, yhä useampi uusmaalainen tulee ajattelemaan, että ”ei rehellinen porvari voi tuota stubbilaista meininkiä kannattaa”, erästä ikikokoomuslaista lainatakseni. Uudenmaan Vihreiden ehdokkaiden täytyy rohkeasti näkyä ja kuulua reiluna, fiksuna ja vastuullisena vaihtoehtona nykymenolle. Tähän loppuun toistan vielä aiemmin sanomaani: Nyt pitää osata ja kehdata sanoa suoraan, että Vihreitä kannattaa äänestää, koska mikään muu puolue ei oikeasti välitä luonnonsuojelusta.
Esa Mäkinen
luokanopettaja
Sipoon Vihreiden puheenjohtaja