Olen Henna Partanen, espoolainen arkkitehti ja toisen kauden kaupunginvaltuutettu.
Toimin Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtajana ja vihreän valtuustoryhmämme 1. varapuheenjohtajana. Lisäksi olen linjaamassa valtakunnallisesti Vihreän puolueen toimintaa puoluehallituksessa sekä puheenjohtajana Vihreiden ilmasto- ja energiatyöryhmässä.
Haluan olla luomassa maailmaa, jossa luonnosta ja ilmastosta kannetaan vastuuta, jossa ketään ei syrjitä eikä jätetä heitteille. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rikkaus, josta kannattaa pitää kiinni. Koulutukseen panostaminen on investointi tulevaisuuteen.
Ilmastonmuutoksen torjumisella on polttava kiire. On päätettävä konkreettisista toimista, joilla Suomi saadaan aluksi hiilineutraaliksi ja sitten käännettyä hiilinegatiiviseksi vuoden 2030 jälkeen. On luovuttava fossiilisista polttoaineista ja panostettava merkittävästi uusiutuvaan energiaan. Verotuksella on kannustettava kuluttajia ilmastoystävällisiin valintoihin. Liikenteen päästöjä on vähennettävä, hiilinieluja vahvistettava ja luontoa suojeltava.
Nuorten pahoinvointiin on herättävä. Mielenterveyspalveluihin, väkivaltaa kokeneiden tukipalveluihin ja riippuvuuksien hoitoon on panostettava. Ongelmiin on puututtava ajoissa ja niiden ennaltaehkäisyä on parannettava. Vanhuksista, vammaisista ja pakolaisista on huolehdittava. Meillä on myös varaa tukea ja auttaa kaikista köyhimpiä. Jokainen ansaitsee ihmisarvoista kohtelua ja hyvän elämän.
Asuminen Uudellamaalla on kallista. On varmistettava, että asuntotuotantoa on riittävästi, jotta asumisen hinta ei pääse karkaamaan tavallisen ihmisen ulottumattomiin. Valtion tukemilla raideliikennehankkeilla varmistetaan kaupunkien rakentuminen hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle ja estetään ajoneuvoliikenteen ruuhkautuminen. Kaupunkien kasvu tulee toteuttaa ilmastoa ja luontoa kunnioittaen, rakentamisen laadusta huolta pitäen. Valtion vastuulla on varmistaa, että kunnilla on edellytykset korjata huonosta sisäilmasta kärsivät koulut ja päiväkodit.
Työelämä kaipaa joustavuutta ja tasa-arvoa. Työelämä on muuttunut yhä monimuotoisemmaksi ja yhä harvemmassa on koko työuran kestävät työpaikat. Silpputöiden, yrittäjyyden ja erilaisten elämäntilanteiden varalle perustulo antaisi nykyistä enemmän turvaa. Työelämän tulee joustaa paremmin pienten lasten vanhempien ja osatyökykyisten kohdalla sekä mahdollistaa elinikäinen kouluttautuminen.